perjantai 27. helmikuuta 2015

Isosiskon varustekaapilla

Lordin elämä on palautunut ihan normaaliksi kokonaan jo ja sen kanssa on jatkettu opiskelua. Vähän aikaa sitten vuorossa oli kuolainten lisäksi isosiskon valjaat, jotka ihan normaaliin tapaan ei tuntunut miltään. Kesää kohti mentäessä varmaan opetellaan vähän ohjasajoa, mutta ensiksi ihan vain tuntumaa ja kääntymistä kuolaimilla. Joulun aikaa hankitut uudet Kiefferin cob- koon suitsetkin on jo ihan passelit Lordin päähän, vaikka viimosissa rei´issä mennäänkin.

Lordille on tullut samanlainen paussi kuin Lahjalle aikoinaan kasvamisessa. Se on nyt jämähtänyt 129 senttiin - aivan kuten Lahjakin. Takaa Lordi on kuitenkin jo 135 senttiä, joten iso poika siitäkin tulee. Jänskättää vähän, kuinka paljon nuo aikovat kasvaa, kun Lahjakin lähentelee jo 145 senttiä edestäkin (takaa on jo), kun emänsä on viisi senttiä matalampi, eikä isäkään enää kuin muutaman hassun sentin päässä!

Kesken Lordin varusteharjoittelujen kamera pisti viimeisetkin kapulat rattaisiin ja lakkasi toimimasta. Tai toimii se hyvällä tuurilla, jos sen päälle saa, mutta asetuksia ei saa muokattua saati kuvia katsottua ja kuvaa tulee seitsemän kappaletta sekunnissa jatkuvaa tahtia sumeana mössönä ilman mitään kontrollia. Errorin lisäksi se nykyään ilmoittaa myös huonosta akusta jos kameraa saa edes käynnistettyä. Tässä elellään nyt siis ilman kameraa, eikä uudesta ole vielä tietoakaan, eli vähän kehnosti menee nyt! Tietokonekin pihisee viimeisiään ja kaiken päälle puhelinkin lakkasi toimimasta, eli tekniikkakin koittaa ihan toden teolla pistää nyt vastaan. Pieni hiljaiselo blogin puolella tuntuu sitkeästi jatkuvan, mutta antaa sen olla, kyllä täältä vielä taas noustaan kun sen aika on!





Tää on tätä kameran automaatilla tahkomaa 7 kuvaa sekunnissa mallia, kun tätä nykyä ei saa edes kuvaaja päättää millon se kuva otetaan!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kavionhuoltopäivä

Kuvailin tänään Lahjan kaviohuollon yhteydessä teille hieman ennen ja jälkeen kuvia. Kaviot olivatkin päässeet kasvamaan nyt yllättävän paljon, joten kuvista ainakin huomaa selkeästi, mitä olen tehnyt. Olen edelleen vähän tumpelo käsistäni vuolun suhteen, mutta ainakin yritä ahkerasti oppia uutta jatkuvasti!

Hyvä juttu on se, että olen vähän rohkaistunut säteiden vuolun suhteen ja repaleiden poiston lisäksi olen alkanut uskaltaa pitää säteitä muodossaan. Kaikkialla varoitellaan, ettei sädettä saa turhaan vuolla, joten jo sen takia on kestänyt hetki oppia, että sitä voi siistiä tarvittaessa. Syvät onkalot ja hankalat kolot keräävät kuitenkin likaa herkästi ja se on vaikea puhdistaa, jolloin se altistaa sieni-infektioille ja sädemädälle.

Olen oppinut jo jonkun verran kavion perusvuolusta ja jalka-asennoista, mutta olen vieläkin aloittelijan tiellä. Varsinkin jalka-asennoissa on vielä tosi paljon petraamista, sillä olen vielä tosi huono katsomaan hevosta kokonaisuutena. Se kun kuitenkin olisi se tärkein asia, älä vuole kavioita, vaan katso koko hevosta.

Lahjan kaviot kasvavat samaan tapaan kuin Lillalla. Sillä lähtee etukavioissa ulkoseinämä helposti leviämään ja sisävarvas kasvaa ajan mittaan pidemmäksi -> tarpeeksi kauan vuolematta olleet kaviot alkavat mennä suppuun. Olen tosi huono katsomaan hevosia liikkeessä, mutta seuraavaksi voisi alkaa opetella tarkastelemaan sitäkin. Kaiken järjen mukaan kun Lahjan kaviot kuluvat näin, sen pitäisi heittää jalkoja hieman ulospäin liikkeessä (keriä). Kaviot kuitenkaan eivät ole varsinaisesti supussa, joten tiedä häntä, miksi ne noin kuluvat. Ehkä opin taas joku päivä jotain lisää ja voin pitää itseäni sitten tyhmänä, kun en asiaa ole tiennyt!

Lahjan takakavioissa vaivaavat edelleen mystiset mustelmat, jotka vain eivät tahdo lähteä pois. Eiväthän ne hevoseen tunnu vaikuttavan mitenkään, mutta häiritsevät omia silmiä kyllä. Ne ovat samoilla kohdin molemmissa jaloissa ja vaikka kokeneempien kommenttien mukaan mitään maata mullistavan ihmeellistä ei ole sattunut, ei tuo enää minun silmiini näytä ihan täysin normaalilta. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen, tuleeko noille kohdin liikaa painetta ja pitäisikö ehkä pyöristää enemmän? Hevosen hoito on täynnä ongelmanratkaisuja ja toisinaan harmittaa, kun tietää vieläkin kovin vähän kavioiden vuolemisesta, mutta koko ajanhan tässä lisää koitetaan oppia!

Vasemmanpuoleinen vuoltu, oikea vuolematta.

Vasen etujalka, ulkoreuna levinnyt enemmän ja sisävarvas pidempi; 

Vuoltu vasen etujalka.

Sama kavio vuoltuna.

Takajalat vuolematta ja mystiset mustelmat.

Vasen takajalka vuolematta.

Ja vuoltu.

Sama kavio vuoltuna.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Moottoriurheilun kiistaton tähti

PERUSTIEDOT

Merkki ja malli
H-sarjan Mersuhan se
Vuosimalli 2013, eli ihan on melkein uudenkarhee!
Mittarilukema Ei oo liikaa pistelty menemää, kyllä tällä vielä eteenpäin pääsöö.
Väri Valkone mustilla korostuksilla.
CO2-päästöt No kyllä sitä yhe lenkin aikana pääsee ilmoille aika paljon, mutta tuohan nyt iha vaihtelee, mitä myrkkyä oot tuolle syötättäny.
Korimalli Farmari sen olla pitää, useempi mahtuu kyytihin. Eri asia, liikkuuko tuo sillon mihinkkää.
Moottorikoko Tarpeeks iso.
Vetotapa Neliveto sen olla pittää.
Teho Löytyy aina tarvittaessa.
Polttoaine Tällä pääsee eteenpäi ihan luonnontuotteilla.
Vaihteisto Manuaali ja toiminta perustuu ihan siihen, miten oot mersuas kohellu.
Vaihteiden lukumäärä Riippuu vähän.
Huippunopeus Menee nii lujaa et alkaa iha itkettää.
Kokonaismassa Löytyyhän tuota, punnihe jos haluat


Tässä ois hieno kärry kuule, karvaverhoilut ja kaikki. On H-sarjan mersu, joka tunnetusti kääntyy vaikka markan päällä. Tällä kelpaa ajella!

Parkkivalot toimii, mutta on nuo lyhyet ja pitkät palanu. Käsijarru tahtoo nyt välillä toimia muullonki ku pitäs, mutta lahjonnalla ei oo sitäkää onkelmaa. Vilkut ei toimi ja jarruvaloja ei oo. Hätävilkuista ei oo koskaa kuultukkaa, mutta kovaa ääntä tuo ossaa pittää. Sit ku tulee hätä, ni parempi vaa ku häivyt ite paikalta.

Ohjaus on vähän siinä ja tässä, meneehä se nyt suunnillee sinne minne tahot. ABS-jarrut toimii sillon kun on hyvä päivä, välillä ei nekää ja joskus on jarrut hukassa kokonaa. Vauhtimiehille ihan sopiva peli, kuha muistaa lahjonnalla pitää sen käsijarrun kurissa. Ajonvakautusjärjestelmää ei kyllä tähän hätään löydy ja jousitus on kivikaudelta. Mutta siinähä ne lihakset samalla kasvaa, ku tasapainottelee kyyissä! Nii ja joo luistonestojärjestelmä puuttuu sit kans, mutta eihä niitä ennenkää autoissa oo ollu. Muistaa sit liukkailla senki, että tällä on vaa noi kesärenkaat alla. Laitontahan se on näin talviaikaan, mutta ku et pollareille näytä ni ei siinä pulassa olla.

Hieno lisä on tuo vakionopeudensäädin, mutta muistahan sitten että se on tosi altis ympäristön tekijöille. Että saattaa sit joku mörkö saada järjestelmät sekasin. Sadetunnistin toimii siinä mielessä hyvin, että kääntyy nokka kohti ensimmäistä suojaa kyllä siinä vaiheessa, ku ykski pisara päälle tipahtaa. Istuinlämmittimet toimii aina ja ilmastointi on loistokunnossa.

Täyvellinen katsastus on tehty tässä muutama kuukaus sitte. Renkaat on tietty hyvät, vaikka onki kesäkunnossa ja maalipinta ei kärsi muutaku pinttyneestä liasta. Mitää kitinöitä tai natinoita ei tästä pelistä kuulu. Että kanttis olla teilläki tälläne!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Kuolaimet tutuiksi!

Lahjan kanssa on tullut puuhailtua maastakäsittelyn muodossa viime aikoina. Se on edistynyt makuullaolossa aika paljon ja malttaa mennä nykyään kyljelleen, sekä pysyäkkin siellä pyynnöstä. Toki joskus tulee vielä pieniä väärinkäsityksiä ja poni saattaa muuttaa asentoa tai nousta kokonaankin ylös, mutta suurinpiirtein vasta merkistä Lahja vaihtaa asentoa. Herkkujen alituisesta syöttämisestä on naksuttimen avulla koitettu päästä eroon ja harjoiteltu maltilla paikoillaan olemista.

Naksutin on osoittautunut ihan mahtavaksi välineeksi. Lahja ainakin tykkää ihan hirveästi tehdä sen avulla kaikkea ja tietää kyllä aivan selvästi, mitä naksautuksesta seuraa! En tiedä, miten ilman sitä olisin saanut edistystä näin nopeasti paikoillaan olemiseen. Naksuttimella on lisätty paikoillaan oloaikaa sekunteja kerrallaan ja palkinto seuraa ihan vain rauhassa olemisesta.

Lordi sen sijaan on opetellut ensimmäistä kertaa kuolaimiin. Harjoittelu piti aloittaa oikeastaan jo silloin uuden vuoden jälkeen, mutta suitset kaivettuani esiin löysin suusta jo varmasti sen tutuksi tulleen yllätyksen. Nyt kun suu on parantunut jo hyvin, uskalsin esitellä kuolaimet varsalle uudestaan. Otetaan totuttaminen nyt ihan hitaasti ja rauhassa, kunhan nyt kesään mennessä osaisi pitää kuolaimia suussaan, ottaa ne itse suuhun ja antaa pukea suitset hyvin.

Ja nyt - luvassa kilometri kuvia ja videomateriaalia!


Harjoittelutuokio 6.2.



Kuvassa melkein 1v ja 9kk

Lordi ja suitset.

Tässä puolestaan harjoitteluja parin päivän takaa.






Jälleen pientä koostetta Lahjan kanssa touhuiluista.

Ja tietenkin Lyyliä vielä lopuksi!




Miltä näyttää koira, kun sille heittää lumipalloa? Tältä.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Harjakassien sisältö

Niinkuin otsikosta arvata saattaa, Lordin ja Lahjan harjakassit pääsevät nyt perusteellisen läpikäymisen kohteeksi. Niiden sisältö ei paljoakaan eroa, vaikkakin välillä kummastakin kassista löytyy vähän sitä sun tätä rojua.

Kuten kaiken hevosiin liittyvien asioiden suhteen, olen myös tämän suhteen perfektionisti. Harjoja ei kassiin laiteta, ennenkuin ne on puhdistettu karvoista ja kaiken pitää olla suunnilleen värimaailmansa puolesta toisiinsa sopivia. Kaikki tavara pidetään omilla paikoillaan ja se koskee myös kaiken turhan viljelemistä harjakassissa - niitä ei siellä saa olla. Jostain kumman syystä sitä ylimääräistä tavaraa vain aina eksyy kassin pohjille ja parin kuukauden jälkeen yllättyy, että täälläkös se hukkunut loimivyö olikin... Lordin harjakassi ja sen sisältö näkyy yllä olevassa kuvassa ja käydään sen sisältö läpi nyt ensin vähän tarkemmin.


Harjakassin sisältä löytyy sopiva määrä harjoja, vaikkakaan en niistä käytä kuin yhtä säännöllisemmin. Aivan vasemmassa reunassa on turkoosi pölyharja, pieni piikkisuka ja tumma kovaharja. Näistä kaikki yleensä löytyy aikalailla kassin pohjalta, vaikkakin välillä pölyharja ja kovaharja hetkeksi käteen eksyvätkin. Seuraavana on pieni pehmeäharja, jonka viimeisintä käyttökertaa en edes muista. Ahkerassa käytössä on jouhienselvitysosasto, hiusharjan tapainen oikeasti koiraharja ja koirille tarkoitettu myöskin pieni kampa. Kammalla on kiva selvittää vuohiskarvoja!

Suosikkoharjani on turkoosi kovaharja, jonka otan melkein aina ensimmäisenä kassista. Kumisuka on ahkerassa käytössä aina karvanlähdön aikaan ja samassa ryppäässä on myös pari kaviokoukkua. Eniten kuitenkin tykkään ikivanhasta sinisestä harjapäisestä kaviokoukustani, jolla lähtee parhaiten lika pois. Kaiken tavaran alta löytyy vielä pesuhanska, pieni sieni, sekä sakset ja kuumemittari, jotka saattavat löytyä joskus myös ensiapulaatikosta tai sen sijaan Lahjan harjakassista. Kaiken tämän lisäksi kassista saattaa löytyä kaikenmaailman jo mainittua ylimääräistä sälää, kuten roskaa, hevosen karvoja ja muuta harjakassiin kuulumatonta.


Harjat ja kaikki muu kassiin kuuluva, sekä kuulumaton asuvat turkoosissa Eskadronin uudehkossa harjakassissa. Lahjalla on samanlainen eri värissä ja Lordille oli pakko hankkia samanmerkkinen, ihastuin kassin laatuun, kestävyyteen ja käytännöllisyyteen! Kaiken lisäksi se on niin iso, että varmasti kyllä kaikki tavara mahtuu tuonne, voin taata sen.

Lahjan harjakassissa on vähän enemmän tavaraa, tai sitten se vain tuntuu siltä. Lordin tavarat tuntuvat suorastaan uppoavan harjakassin uumeniin! Kuten Lordinkin kassissa, myös tässä lähes kaikki tavara on useamman vuoden vanhaa. En ole kovin aktiivisesti päivittänyt harjavarastoani ja niin tyhmältä kun se tuntuukin, en voisi edes luopua ikivanhoista mukavista harjoista. Osa on jopa ensimmäisen hevoseni mukana tulleita, kevyet kymmenen vuotta sitten saatuja siis. Alkavat osa olla aika kuluneita ahkeran käytön ja monen monen monituisen pesukerran jälkeen.


Aivan ensimmäisenä vasemmalta löytyy lila pölyharja ja sen alta yksi suosikeistani, samanvärinen ikivanha kovaharja. Pieni kampa pääsee joskus auttamaan vuohiskarvojen selvityksessä ja kaviokoukku on tietenkin ahkerassa käytössä. Seuraavasta harjakasasta päällimäisenä löytyy lemppariharjani, lilasävyinen kovaharja. Näiden alla on kaksi pehmeäharjaa, joita käydän aniharvoin. Kumisuka Lahjankin kassista pääsee ahkeraan käyttöön keväisin ja piikkisuka on vain turhake. Isommalla kammalla selvittelen vuohiskarvoja ja hiusharjalla prinsessan tukkaa. Kaiken alta löytyy vielä pieni sieni ja kuminauhoja letitystä varten.


Lahjan kassina on jo yli vuoden vanha vieläkin kuin uudessa kunnossa oleva Eskadronin harjapussukka. Kuten Lordinkin kassista, pidän tästä yhtä paljon ja en voisi olla enempää tyytyväinen laatuun!


Osallistun tällä postauksella Blogitallin viikon blogihaasteeseen ja myös te voitte osallistua siihen katsomalla ohjeet täältä. Yksi onnekas voittaa harjoja ja yllätyspalkinnon, joten eikun raapustamaan!

torstai 5. helmikuuta 2015

Ponien pikaiset kuulumiset

Lordi on siirtynyt aikalailla normaaliin päivärytmiin ja se voi jo oikein hyvin. Hampaitahan sillä ei alhaalla edessä kaikkia ole, mutta menoa se ei ole haitannut. Kohta taidetaan päästä siihen asiaan, eli kuolaimien totutukseen, johon lähdettiin tutustumaan jo vuoden alussa. Opettelu tyssäsi kuitenkin tuohon hauskaan yllätykseen suussa, mutta onneksi kaikki on nyt kunnossa! Lordi pääsi nyt parannuttuaan rakennekuvausten eteen ja saatte nähdä, miltä nuhjuinen sairaslomaillut poni tällä hetkellä näyttää.

Lahjan kanssa on vähän kärrytelty ja harjoiteltu temppuja. Taitavasti hukkasin kahden euron naksuttimeni, joten täytyy vissiin etsiä jostain uusi. Naksuttimen kanssa on paljon helpompi opettaa uusia juttuja, varsinkin nyt kun on opeteltu paikoillaan pysymistä istualtaan ja makuulla. Tavaran (raipan) nostaminen maasta edistyy myös hyvää vauhtia ja Lahja muutaman kerran on nostanutkin sitä jo. Kaikkia perusjuttuja on myös kertailtu ja täytyykin kerrata vähän lisää, jotta niihin saadaan sujuvuutta.

Ponien osalta kaikki menee tällä hetkellä ihan hyvin ja ainut huolenaihe on enää Lyyli ja vähän tuo kamerakalustokin. Lyyli kuitenkin etupäässä ja sitä on yritetty hoitaa parhaimman mukaan.


Poni reilu 8kk.


Kävin kuvaamassa tallilla Lahjan tulevat satulahuovat.

Toinen samantapainen huopa.


perjantai 30. tammikuuta 2015

Hyvin alkanut vuosi

Toivoin vähän parempaa vuotta tästä vuodesta kuin edellisestä, mutta kovin hyvin ei se kyllä ole käyntiin lähtenyt. Ensimmäisenä tietenkin kaikista eniten huolta aiheutti heti uudenvuoden jälkeen Lordin suun hajoaminen ja se, saadaanko se kuntoon. Yli kaksi viikkoa jatkunut sahaava reilun 39 asteen kuumeilu ei ainakaan laskenut omaa tuskaa siitä, miksi omalle ponille piti käydä näin. Hyvä kuitenkin, sillä Lordi on alkanut siirtyä normaaliin päiväjärjestelyyn, eikä sen tarvitse olla enää karsinalevossa. Toki varsa näyttää vähän nuhjuiselta niin pitkän kipuilun jälkeen, mutta ainakin se on taas elinvoimainen ja pirteä!

Lyylillä taas ei mene niin hyvin. Sillä on ollut pahaa kutinaongelmaa jo viime syksystä lähtien ja kaikki pahenee vain koko ajan. Eläinlääkärillä on rampattu senkin kanssa. Sille on annettu sisä- ja ulkoloishäätö ja korvissa olevaa tulehdusta on koitettu hoitaa. Kapiahan tuolla ensin epäiltiin, mutta hoito ei auttanut yhtään mitään. Lyyli saa omegalisää ruokaansa ja se on viljattomalla ravintokokeilulla ollut jo toista kuukautta. Sekään ei kuitenkaan auta ja eläinlääkäri on kertonut, että tutkimuksia voidaan jaksaa, mutta ne ovat kalliita ja yleensä jos loishäädöt ei auta, ongelma on vaikeammin hoidettavissa ja krooninen (ja vaihtoehtoja kutinan syyksi on tuhansia...). Ollaan vähän mietitty miten tästä jatkaa, antaakko koiran vielä kärsiä jatkuvasta kutinasta mahdollisesti pitkän aikaa, eikä silti saada välttämättä hyviä uutisia vai jatkaa lisätutkimuksia. Koira on raapinut itsensä kohta jaloista, silmäkulmista, päästä yleensä ja mahan alta miltei karvattomaksi, iho on osittain vereslihalla ja kohta tätä menoa aivan tulehtunut. Lisäksi koira vain laihtuu, eikä sitä kehtaa viedä kohta edes pihalle, kun Lyyli painaa monta kiloa vähemmän, kuin ihanteellisessa painossa. Toivon, ettei koiralta löytyisi mitään vaikeasti hoidettavaa, koska ei ole reilua pitää sellaista eläintä hengissä, joka kärsii ajoittain vähemmän ja enemmän lääkityksestä huolimatta. Päättyykö tämä kaikki jo reilun vuoden jälkeen?

Pienempinä ongelmina on ollut kameran hajoamispisteessä oleminen ja se, että jostain syystä olen myös itse tosi paljon muutamien päivien taukoja lukuunottamatta pienemässä tai suuremmassa kuumeessa yli kuukauden (neljääkymmentä astetta huitelee tälläkin hetkellä). Vielä ei heitetä kirvestä kaivoon, pakkohan tämän on tästä kääntyä taas paremmaksi!


Lordin suu sentäs näyttää paremmalta!