sunnuntai 31. elokuuta 2014

Onnea ei muka näyttää saa

Kaverin kanssa.

Lenkille lähdössä.

Paras motivaattori!

Siellä oli rekka!

Ohjasajoa.

Poni puunattuna.

Kinttuja mallaamassa.

Tein toissapäivänä aika monta asiaa viimeistä kertaa. Tein iltatallin viimeistä kertaa ainakin joksikin aikaa. Ratsastin Lillalla viimeistä kertaa kotona. Ja viimeistä kertaa muutenkin ajanjaksolle x. Harjasin Lahjan meidän omalla hoitopaikalla viimeistä kertaa. Tein aamuruuat sankoihin viimeistä kertaa kotona. Eilen aamuna oli vuoro tehdä aamutalli kotona. Viimeistä kertaa.

Olen niin iloinen (koittakaa tekin olla, vaikka ilkeänä täytin postauksen puhelinkuvilla)! Ponit pakattiin autoon Lordi rohkeasti ensimmäisenä sinne kävellen ja uusi paikka odotti uusia kaviokkaita. Matka meni loistavasti, kuuleman mukaan Lordikin otti vain päikkäreitä rauhassa nököttäen. Lillasta solmittiin ylläpitosopimus ja näin ollen se ei ole minun käytössäni toistaiseksi. Lahja ja Lordi näillä näkymin pysyy nimissäni ja hallinnassani. Asiat ratkesivat ainakin joksikin aikaa oikein mallikkaasti, sillä kaikki ponit ovat samalla tallilla! Ja minun kotoani on sinne matkaa vaivaiset pari kilometriä.

Lahjan kanssa tänään tutustuttiin talliin ja käytiin pikkaisen käppäilemässä ympäristössä. Lordikin pääsi Lillan kanssa tallinkäytävälle ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Varusteet vielä etsivät vähän paikkaansa ja karsinoihin omaperäiset nimilaput on väsäämättä. Joten, taidankin alkaa tästä taiteilemaan!

Lahja tänään.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Maailman turhin postaus

Hei te kaikki! Jotenkin olen päätynyt Hippolan kuukauden blogi- äänestykseen, käykäähän vilkaisemassa ja äänestäkää toki suosikkianne!

Kyselyyn pääsette tästä näin.


P.S. Vilkaistaa tämän päivän aikaisempi postaus Lahjan hehkutuksesta ja tänttäräntän tempauksista, jos varsinaista lukemista kaipaatte ;)

Vatiaivoja liikkeellä

Olen tällä hetkellä taivaissa, sillä asiat taitavat olla järjestymässä tilanteeseen nähden loistavasti. Ainakin nyt joksikin aikaa. En uskalla puhua suurempia, sillä tässä miltei vuoden pituisessa alamäessä on tullut petyttyä niin monta kertaa, ettei usko enää minkään onnistuvan. On suorastaan lottovoitto, jos nyt asiat järjestyy niin, kuin niiden on tarkoitus!

Lahja on niin paras. Käytiin tänään tekemässä vähän maastakäsin juttuja kentällä ja ai että olen tyytyväinen! Kuinka pienen ponin motivaatio voi olla noin suuri, kuinka se voi tehdä asioita niin pienestä merkistä? Tämänpäiväisen Lordi-episodin jälkeen Lahja kyllä sai minut taas hyvälle tuulelle. Sulin aivan täysin, kun pyysin Lahjaa kauempaa lähettämällä (osoittamalla sormella) kävelemään tuolin luo ja koskettamaan sitä, niin se sen luo käveli niin monta kertaa kuin pyysin, kosketti sitä turvallaan ja katsoi takaisin "ai näinkö se oli?"- ilmeellään aina yhtä positiivisena. Kaikki muu onnistui yhtä hyvin, luoksetulot, peruutukset, väistämiset... Ihana Lahja.


Lahja ottaa ilon irti laitumella.



Lordi on oikea tänttäränttä. Se koettelee minua usein ollen paaaljon epäileväisempi joka ikistä uutta asiaa kohtaan, kuin Lahja. Menimpä vielä tänään sitomaan sen huonosti kiinni pylvääseen ottaakseni rakennekuvia, tää otti, nykäisi itsensä irti ja juoksi pitkin metsiä. Äiti sitä ei kiinnostanut. Viidentoista minuutin juoksemisen jälkeen alkoi jo pikkuhiljaa savu nousta korvista, mikä idiootti! Oma vikahan se oli, miksi sidoin huonosti. Noh, ainakin Lordilla on hieno ravi, jos siitä lähdetään. Sain sitä seurata oikein kauankin, kun vatiaivovarsa totesti, että hän lähtee aina karkuun kun edes yrität tulla lähelle.

Perusasiat Lordi on oppinut hyvin. Talutuksen, kiinniolon ja traileriin menon. Sekä tietysti jalkojen noston. Kaikenlainen loimien, muiden varusteiden ja lepattavien asioiden esitteleminen taas on varsalle aivan kauhistus. Sitä pitäisi lähteä aivan järjestelmällisesti siedättämään eri asioihin, nimenomaan nyt siihen loimeen. Hoen aina tästä loimesta, mutta olen todennut, että olen lähtenyt sen asian kanssa ihan väärältä kantilta ja Lordi on jo ehtinyt huolestumaan asiasta. Lahja oppi loimen laitoin vain totuttamalla, tämä ei - se vaan perinteisellä totutuksella huolestuu loimesta kerta kerralta enemmän ja enemmän. Toki Lordillekkin loimen saa selkään jos niin haluaa, mutta ei hevosen ollessa rauhallisessa mielentilassa. Saati vapaana. Seuraava askel on oikeasti aivan alusta asti siedätys loimeen ja muihin lepattaviin asioihin (pressuun tms.) niin, ettei varsa ehdi jännittyä missään vaiheessa. Suunnitelmana on rohkaista varsaa itse lähestymään loimea positiivisen vahvistamisen avulla, saa nähdä, päästäänkö me kuinka pian tuloksiin.


Lordin kampaus 3kk.

Lahjan tukkaa kolmikuisena.

Siinä se. Viidentoista minuutin juoksurupeamansa jälkeen, kolmikuinen Lordi.

Muistaako kukaan Lahjaa kolmikuisena?


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pedikyyriä joka ponille

Lordilla oli eilen toinen vuolukerta ja se meni ihan hyvin. Poni on käyttänyt ahkerammin oikeaa etukaviotaan harrastaessaan vesikupin keilausta ja "minulla on tylsää"- ilmaisuaan, eli kuopimista ja siksi oikeassa etukaviossa varpaalta ei kyllä sallinut otettavan. Lahja ja Lilla katsottiin samalla ja kyselin kamalasti kysymyksiä. Opinpahan taas jotain uutta. Lahjan kaviot ovat kuulemma hyvän malliset ja kuppimaiset, Lillan etukaviot ovat tasapohjaisemmat. Olen kauhistellut tovin tässä jo Lahjan syviä uurteita säteen vieressä, mutta eivät ne kuulemma ihan niin kauhistuttavan hirveä asia ollut kuin kuvittelin, eikä niissä ollut mitään normaalia poikkeavaa. Tässä aikani olen niitä jo pioneerin shampoolla ja kavionhoitoöljyllä hinkuttanut, mutta hyvä kuulla, että ei niissä mitään ihmeellistä ole.

Lahjan kanssa käytiin mettälenkillä tänään. Sen mielestä oli kuitenkin päiväheinäaika, joten olisi pitänyt sallia joka oksan ja heinätupon syöminen, vaikka olinkin asiasta eri mieltä. Vietettiin hetki kävellen ja touhuillen, jonka jälkeen poni pääsi syömään tarhaan. Metsäreissua ennen harjasin Lahjan pidemmän kaavan mukaan ja sovitin Lillan meksikolaisia. Mihin katosi se pieni poni, nyt sillä on jo samankokoinen pää kuin emällään?

Lordin kanssa otin nyt ihan suosiolla sen pyyhkeen esittelyn loimen sijasta. Oli se pyyhekkin aluksi lihansyöjä, mutta ei niin kamala hirviö kuin loimi. Koitin pitää huolen, että hevonen ei koskaan mennyt paniikinomaiseen tilaan asti, vaan piti kaikki jalat maassa ja mielellään jännittämättäkään jokaista lihastaan. Tää onnistui ihan hyvin ja sai asetella pyyhettä jo selkään. Ilman jalkojen sinkoamista taivaaseen. Minulla tulee olemaan pitkä prosessi varmasti tämän kanssa siihen, että loimen heittely ei tunnu missään. Mutta niin se oli Lahjan kanssa sama homma järveen menemisessä, Lordin mielestä iso lätäkkö on taas ollut aina mitä mahtavin juttu.

Lillan meksikolaiset sopii jo tämänkin päähän!


"Eksä nää, mul on tylsää!"

Pidän tästä silmästä hirmuisesti - se on puoliksi hera.


"Tule poni tähän" - ja niin Lahja tuli.

Tänttäränttä hän.

Lihansyöjä selässä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Operaatio sateenvarjo

"Mikä tuo on???"

Lahjan mielestä sateenvarjo on ihan ok. Sen taakse voi piiloutua ja sen alla voi olla suojassa sateelta. Nice!


Sit ryhmä rämä pääs vauhtiin...

"Omnomnom.."

"Hei kato, sille kävi jotai!"

"Kappas nii käviki, koitetaa jos se ois viel hengissä..."

"Anna ku mä!"

"....Että työ ootte tyhmiä...."

"Hei, toi on jo iha tylsä juttu, oisko sulla jotai muuta meille?"

Reaktiot sateenvarjosta oli aikalailla seuraavanlaiset. Lillan mielestä se oli kammottava, mutta se kylmän viileästi nieli pelkonsa ja oli olevinaan ihan cool. Lahjan mielestä sateenvarjon hipelöiminen oli hauskaa, eikä se olisi malttanut jättää sitä rauhaan ollenkaan. Lordissa se aiheutti sekopäisyyttä, toinhan minä taas näytille pikkuhevosia rohmuavan lihansyöjän, mutta siskon opastuksella se opetteli nirhaamaan sen taitavasti. Noh, sateenvarjo koki lopun aika pian.

Joskus minä ihmettelen ihmisiä. Renkaanpotkijoita tuntuu olevan liikkeellä, eilen piti tulla Lillalle neljät katsojat, mutta vain yhdet ilmestyi paikalle. Olisi ihan kiva, jos osattaisiin ilmoittaa, jos ei tulla, olisi ollut paljon muita halukkaita tulossa, mutta jouduin jo sanomaan, että sunnuntai on aivan täynnä katsojia. Noh, tänään odottelen kaksia katsojia ja alkuviikostakin jokunen ilmeisesti tulossa. Katsotaan tuleeko päätöksiä tehtyä jo nyt vai otanko vielä lisää ihmisiä katsomaan sitä. Sähköposteja on tosiaan tullut valehtelematta ainakin viisikymmentä Lillasta, joten en millään ole ehtinyt vastata kaikkiin ja soittamalla minut on parhaiten saanut kiinni (mä en oo muuten ikinä puhunut näin paljon puhelimessa, ette usko....!).






lauantai 16. elokuuta 2014

Yritys hyvä kymmenen

Mitä meille kuuluu? Noh, totta puhuen pakko sanoa, että ei ihan kympillä voi sanoa menevän. Huominen on varattu Lillan katsojille, samoin ylihuominen ja toivon todella, että sille löytyy hyvä ylläpitokoti! En sitten niin millään haluaisi luopua yhdestäkään nelijalkaisesta edes ylläpidon muodossa, mutta koska tilanne on aika pakottava, on tehtävä ratkaisuja. Ompa ainakin tällä hetkellä asiat ratkeamassa väliaikaisesti johonkin suuntaan - tosin en uskalla sanoa niistä sanaakaan täällä, ennenkuin kaikki on varmaa. Tässä viime aikoina sattumalta on tullut huomattua, että kaikki mitä koittaa yrittää, menee aina jotenkin pieleen. Vaihtoehdot alkaa olla vähissä kohta ja jos nyt ei onnistu, niin kohta loppuu into edes yrittää.

No mutta, Lilla on lomaillut edelleen aika lailla. Kerran kokeilin sillä tässä yksi päivä ohjasajoa ja poni meni ihan mukavasti. Tänään käytiin parikymmentä minuuttia kentällä pyörimässä ja huomenna nousen tuskin lainkaan ponin selkään, koska sille riittää kokeilijoissa varmasti kuskattavaa. Lordin mielestä loimi on edelleen kammottava asia ja pistinkin sen nyt sitten tarhaan puuhun roikkumaan. Tutustukoot siihen omalla ajallaan, jospa se ei olisi enää niin kammottava kohta. Vissiin pitää lähteä liikkeelle tämän kanssa ihan käsipyyhkeen kokoisesta riekaleesta, kun loimi on kerta hevosia sisimpään imaiseva musta aukko. Lahjalle kuuluu sitä samaa, vähän käyty ohjasajelemassa, muuten vain oltu ja rapsuteltu. Ja kuten huomaatte, allekirjoittaneen tassuista ilmaantuva teksti tuntuu olevan tällä hetkellä aika yksitoikkoista, joten josko lopettaisin sen kirjoittamisen tähän ja vilkaisisitte vähän nuita kuvia. Palaillaan sitten taas astialle, kun asioita selviää johonkin suuntaan.





tiistai 12. elokuuta 2014

Lisää ratkaisuja

TARJOTAAN YLLÄPITOON muuttuneen elämäntilanteen vuoksi varsan vieroituksen jälkeen joulukuun alusta alkaen mukava 8-vuotias irlannincobtamma.

Tamman taso vahva HeB, hyppää myös mielellään. Kaksi varsomista takana, joten on ollut kevyemmällä liikunnalla. Miellyttävä ja reipas ratsastaa, herkähkö istunnalle. Myös lapset ratsastaneet, ei harrasta pukittamista tai ryöstelyä. Ei kaveririippuvainen, tästä vaikka turvallinen maastomopo metsäreissuille. Ollut harrasteratsuna viime vuodet, sopii varmasti myös pikkukisailusta ja -valmentautumisesta kiinnostuneellekkin. Kerrassaan ihana hevonen.

Terve, PSSM1- negatiivinen. Kiltti hoitaa, kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu ilman turhia mutinoita (raspaukset, vuolut, kengitykset, madotukset, rokotukset jne jne.). Säkäkorkeus 140cm, mutta vankkarakenteinen (kuvissa 171cm ratsastaja).

Ylläpitopaikassa oltava hevosella hevosseuraa. Annetaan ylläpitoon pois omalta tallilta. Hevonen asuu VIITASAARELLA. Yhteydenotot s-postiin iida_rajala@hotmail.com tai soittamalla p. 0405447455/ Airi tai p. 0405923667/ Iida. Tervetuloa kokeilemaan!





Tää ei ollukkaa iha nii helppo nakki tällä kertaa. Lillalle(kin) on etsinnässä ylläpitokoti ajalle X, voi olla, että se on puoli vuotta tai kymmenen kokonaista. En tiedä nyt, mutta olen henkisesti valmistautunut kunnon haukkumisryöppyyn taas. Joskus on pakko tehdä valintoja ja nyt on se hetki. Asiat ei mene aina niinkuin ne on suunniteltu.