keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tylsää ja tavallista

Lahjan kiikutin tänään rantaan pesulle, mutta tunnin pesun jälkeen oli vieläkin ihan sama, vaikka olisi jättänyt koko homman tekemättä. Vielä kun Lordi päätti kuraisilla kaviollaan vähän hyppiä Lahjan päälle oli asia selvä. Ihan sama, tungin ponin puuhun kiinni ja otin Lordin tilalle. Sen sai jopa vähän puhtaammaksi ja tarkoitus oli ottaa vielä Lilla käsittelyyn, mutta se oli päättänyt, että hän lähtee kotiin nyt kun alkoi tiputella vesipisaroita taivaalta.

Lillan kanssa kuvailinkin sen sijaan sitten vähän uutta operaatiota nimeltä miten nousta selkään helpommin ilman penkkiä - sitä selässä tai maassa olevaa. Sen saatte kuitenkin vähän myöhemmin, kun saan videon käsiteltyä. Lisäksi Lilla kiikutti tänään myös vierasta ratsastajaa ihan kiitettävään malliin. Lordin kanssa käsittelin talutusta ja Lahja sai vaan sietää pesemistä.

Sain myös tuskailla Lordin ryntäillä ötökänsyömiä, jotka olivat vähän ärtyneet ja koitin pistää niihin vähän kaikkea, joka mahdollisimman vähän ärsyttäisi kohtia enää ja rauhoittaisi ötökänvilinää ympärillä. En oikein tiedä, mitä ötökkämyrkkyä seuraavaksi kokeilisi, kun vaikutus tuntuu olevan kaikilla niin lyhytkestoinen ja ponin kuitenkin 24/7 pihatossa, vaikkakin sisälle pääsevät lentäviä karkuunkin. Arvatkaa vaan, ovatko siellä koskaan?

Operaatio pese poni.

Karva selän läntille kohta vaihtunut, päässä vasta silmien ympäriltä, pikkaisen korvista ja turvalta on lähtenyt putoilemaan. Kuten huomaatte, se on mustankirjava, eikä Lordista tule rautiaan-/ ruunikonkirjavaa (ruunikonkirjava siitä ei olisi edes voinut tulla vanhempien värien perusteella).Vissiin ainakin viidentoista kertaa olen vastannut kysymykseen nimeltä "Onko Lordista tulossa ruskeavalkoinen?"  Jospa nyt tulisi kaikille selväksi: Kiitos kysymästä, mutta ei ole (vaikka sellainenkin olisi hyvin kelvannutkin!). Varsakarva vain haalistuu, kuten se teki Lahjallakin ennen vaihtoa.



Juu puhdas tuli, eikö tullutkin?...



Sitä ruokaa jo sais olla!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sisarrakkautta

Lordi jallittaa siskoaan aina muutaman kerran päivässä ihan liian paljon ainakin Lahjan mielestä. Lahja oli Lordin synnyttyä niin kovin kiinnostunut varsasta, mutta Lilla komensi sen aina pois. Kun Lahja sitten eka kerran pääsi koskettamaan Lordia oli se ihan onnessaan, mutta eipä taida olla enää, kun kauhukakara roikkuu jaloissa kiinni. Mitä enemmän sisko komentaa, sen kovemmaksi lapsen vauhti yltyy. Ompa ainakin Lordilla seuraa, joka sietää sitä (ainakin jotenkuten) ja Lahjakin tykkää varsan seurasta silloin kun se on astetta rauhallisempi. Kuorsaavat samalla olkipedillä, kun Lilla porsastelee jossain yksinään. Harmi vaan Lordin joutuu vieroituksen jälkeen erottamaan tammoista, eli emästään ja siskostaan. Kersa 1kk ja 25 päivää päälle on jo nyt osoittautunut tietävänsä jotain siitä, miten saadaan uusia pikkuvarsoja aikaiseksi... Odotan innolla mikä hormoonihirviö mulla on kohta tallissa.

Kovin paljon en olekkaan ehtinyt tekemään hevosten kanssa mitään viime päivinä, kun on saanut juosta soittamassa konserteissa. Tänään vähän harjailin poneja ja Lordi meinasi, että hän on unohtanut käytöstavat. Päätä tungettiin selän päälle kavioita puhdistaessa ja vähän nyittiin, mutta muistuihan sekin miten pikkuhevosen kuuluu olla, kun vain jätti huomiotta ja laittoi hevosen aina takaisin sille paikalle (esim. pää), missä se on ollut. En halua joku päivä puolivuotiasta tai aikuista oria niskaani etujalkoja puhdistaessa, kun se keksii sinne hypätä, joten mieluusti kiellän sen pään roikottamisenkin jo selän päällä.

Hampaat - missä muuallakaan kuin siskon kintereessä.




Lahja kovin pöllästyneen näköisenä, kun Lordi vihdoin lopetti!


Mukava keli oli eilenillalla!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Millä ne hevoset matkustaa?

Kapista kettua muistuttava poni kävi tänään tutustumassa vinkkaan. Tää kapinen poni on arvatenkin Lordi, joka vaihtaa varsakarvaansa ja haalistuneen mustan läikän altan kyljestä paljastuu ihan mustanmustaa. Ensin mentiin traileriin ihan vain siinä tahdissa kuin ite tahdottiin, ei mitään painetta mihinkään. Jonkin aikaa tuo katseli mattoa, seinää ja muita härveleitä enemmänkin kiinnostuneena ja käveli pelottomasti sisään. Sitten käveltiinkin seuraavan kerran jo ihan ihmisen perässä, ei mitään kummallista, no problem. Varsa varmaan mietti, et miksköhän tällänenki pitää ottaa niin vakavasti - siinä mitään opettelemista ollut.

Järvi on edelleen suosittu ja käytiin siellä yhdessä kaikkineen taas pulahtamassa. Lahja nautiskeli pitkään kaisloilla rannikossa ja Lordi seikkaili siellä missä itse tahtoi. Lillan kanssa vähän uitiin ja löysäiltiin ja sai sekin maistella kaislanlehtiä. Kun tuli tehtyä kunnon harjausurakka Lordin karvojen kanssa, jos toistaisi tämän vielä vaikka kera pesun pihkaan sotkeentuneen Lahjan kanssa ja vaikka vähän heittelisi vettä Lillankin niskaan. Lordi on tähän asti ainakin ollut porukan puhtain, kun taas siskonsa sotkee itsensä totaalisesti päivässä. Perfektionistina on joka jouhikarva saatava suoraksi, joten palaillaan asiaan sitten kun olen tyytyväisenä saanut hinkattua joka likaläikän Lahjan kyljestä!

Sillä on aivan erilainen pää kuin Lahjalla pienenä! Tällä pidempi ja suipompi, Lahjalla oli ihan ponipää.


Lähetäänkö matkalle?

Iskikö laiskuus - tässä kätevä "letti" liehuharjalle liikutuksen ajaksi. Pyörittää vaan ja välillä pistää kiinni väliin, vaatii vaan sen oikeasti pitkän harjan, että pysyy kasassa!

Perässähiihtäjät, toinen näistä raahattava Lahja, joka tahtoo vapauteen.



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tulevaisuus jokaiselle ponille

On hirveän paljon toivottu postausta, jossa yksityiskohtaisesti kerrotaan, mitä suunnitelmia minulla minkäkin hevosen kohdalla on. Kestä aloitetaan? Vaikka porukan pienimmästä, mitä suunnitelmia Lordin varalle on? Jääkö se oriksi? Myynkö sen? Varmasti monilla on nämä kysymykset käyneet mielessä.

Ensinnäkin, toiveena on ollut koko ajan saada orivarsa. Ja minä sain sen, vaikka se yhdeksän vuorokautta pidempään kestänyt tiineys kuin Lahjalla ja viimeisemmän kolmen yön maitoa tiputtelevan tamman valvominen ottikin koville. Yhdeksän vuorokautta on naurettavan vähän eroa, mutta jos olette itse olleet samassa tilanteessa, tajuatte varmasti mistä puhun...

Sain orin ja sain myös tulokset PSSM1- lihassairauden suhteen. Helpotus on suuri, ettei kukaan omista kanna sitä geeniä, joten jalostushaaveet kaadu ainakaan siihen. Lordin kanssa suunnitelmat on siis pitää se orina, joka on tietenkin turhaa, jos siitä ei koskaan saada hevosta jalostuskäyttöön. Se onkin tarkoitus käytättää jalostusnäyttelyissä nyt mahdollisesti varsa-aikana ja kolme-neljäveenä jalostuslupaa hakemassa. Jos lupa saadaan hyvin pistein, pysyy Lordi siis orina ja tulee varmasti tarjolle vieraiden tammoille astutuskäyttöön. Tämä kuitenkin riippuu ihan siitä, mitä tuosta kasvaa ja tuleeko matkaan mutkia.

Muitakin suunnitelmia on varalle. Ensinnäkin aivan aluksi on tarkoitus saada tuosta samanlainen sormen napsautuksesta toimiva poni kuin Lahjasta (joka tietty voi olla mahdotonta, kun siellä päässä alkaa jotkut muut viemään enemmän tilaa kuin se ihminen). Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus totuttaa Lordia kaikkeen mahdolliseen ja siinä sivussa opettelemaan käyttäytymään hevosiksi. Toki sen se osaa aika hyvin jo nyt.


Ensi kesäksi toivon löytäväni Lordille paikan orilaitumelta. Tilannehan on siinä mielessä huono, että vieroituksen jälkeen tuolle ei löydy meiltä enää kaveria tarhaan. Varsojen on kuitenkin tärkeä päästä hevosseuraan oppimaan, joten viimeistään kesäksi olisi hyvä saada se laitumelle toisten seuraan. Ennen sitä opeteltavaksi tulee valjaisiin ja suitsiin, sekä tasaiseen tuntumaan totutus kaiken muun ohella.

Mikäli jossain vaiheessa saa kärrykalustoa, on tarkoitus opettaa Lordi yksivuotiaana ajolle. Mikäli kuitenkaan ei, jatketaan sillä linjalla missä Lahjan kanssa ollaan nyt, eli satunnaista ohjasajoa. Koska vuotias ja kaksivuotiaskin on aivan lapsi vielä on harjoituskerrat tarkoitus jokainen pitää ehdottoman mielekkäänä hevoselle ja muistaa, että vähän kerrallaan useammin on parempi kuin kerralla liikaa. Harjoittelukertojenkin määrä on kuitenkin pidettävä kohtuullisena. Luultavasti yksivuotiaana pääsee Lordikin tutustumaan irtohypytyskujaan, tähänkin mennessä se hyppii omaehtoisesti mielellään kaikkien esteiden ja risujen yli mitä näkee - innokkaammin kuin Lahja pienenä - joten se voi hyvinkin pitää siitä myös.

Paria vuotta edemmäs suunnitelmaa en edes viitsi ruveta miettimään. Voi tapahtua niin paljon, mutta ratsu tästäkin on tarkoitus tulla. Olisihan hieno saada myös näpsäkkä ajoponi, kuten isänsä, joka vetää ihmisiä hienoilla nelipyörävankkureillaan viileän rauhallisesti vaikka keskellä kaupunkia.


Lahjan kanssa ollaan siinä tilanteessa, että se tietää ohjasajon perusteet ja on pariin kertaan tutustunut irtohypytykseen. Tätä linjaa on tarkoitus jatkaa myös tuleva vuosi. Satunnaista ohjasajoa ja aisoihin totuttamista - ehkä jopa ajoon, mutta ne kärryt olisi sitä ennen oltava. Irtohypytystä on tarkoitus jatkaa ponin innostuksen mukaan satunnaisesti pienillä erilaisilla estetyypeillä, jotta varsa oppii pistämään jalkansa esteiden väliin.

Ensi vuonnahan Lahja on jo kaksivuotias. Siksi ensi kesänä mukaan tulee varmasti siis myös satulaan totutus ja erilaiset harjoitukset sen kanssa - juoksutus jalustimet alhaalla jne. Näin Lahja oppii, että selässä voi tapahtua jotain, mutta ei tarvitse ottaa siitä pulttia. Pohkeiden merkitystä maasta on tarkoitus myös opettaa, tosin se osaa aika hyvin jo nyt väistää ihan mihin suuntaan vaan. Väistö paineesta pohkeen kohdalta on kuitenkin silloin tarkoitus opettaa. Kolmivuotiskeväänä riippuen Lahjan kehitystilanteesta on tarkoitus totuttautua ratsastajan painoon ja roikkumiseen kyljillä ja aloittaa harjoitukset ratsastajan kanssa kera taluttajien. Siitä alkaakin sitten varmasti näpsäkän ratsuponin ura.


Lilla on lomaillut kohta kaksi vuotta ja ratsastaja samoiten. Tai sanotaanko ottanut löysemmin. Nyt saa riittää ja kun Lordi saadaan vieroitettua aletaan keskittymään kunnolla kunnonkohotukseen ja kehittymiseen ratsukkona. Tämä tarkoittaa varmasti sitä, että tunneille on mentävä oppiin, mikäli se vain suinkin on mahdollista. Tarkoitus on ottaa säännöllisesti joka viikko kerta puomi- tai esteharjoituksia, muuten koulua, sekä vaihtelevasti löysäilypäiviä, sekä treeniä maastossa. Mäkitreeniä, pitkiä maastoja ja lyhyempiä hölläilylenkkejä.

Jos me täältä kuopasta joskus päästään vähän nousemaan, alkaa meitä varmaan näkemään pikkukisoissakin viemässä kaikki viimeiset sijat. Tarkoitus on panostaa aluksi ihan koulupuoleen, mutta kun siinä aletaan taas päästä jyvälle, olisi ihanaa päästä hyppäämäänkin pikkusarjoja. Luulen, että Lillalla pääsee seuratasolla varmasti koulupuolella HeA- tasolle, jos oikein hyvin käy, ehkä aluetasollekkin. Ratsastajan rahkeet vaan voi loppua kesken. Estepuolella raja voi tulla vastaan kasikympin ratoihin. Tällä hetkellä Lilla menisi osaavalla ratsastajalla varmasti näpsäkästi HeB seuratasolla, ehkä jopa HeA:n ihan keskinkertaisella suorituksella (vaikkakin onkin vähän ruosteessa sekin kahden tiineyden jälkeen). Ratsastajan istunnassa ja apujen käytössä on kuitenkin sen verran kehitettävää, että jos ihan suosiolla aloitettaisiin sieltä HeC tasolta ja sieltä noustaisiin ylemmäs - ettei vahingossakaan käy niin, että on pakko palata alemmalle tasolle aloittaessaan liian korkealta.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Preerialta pulahduksiin

Ihana kirjoittaa blogiin, kun on oikeasti materiaalia ja asiaa mistä kertoa!

Pari päivää sitten tuli aurinko ja auringon mukana ötökät. Koko kesänä ei juuri myrkkyä ole tarvittu, koska öttiäisiä ei ole ollut, mutta nyt niitä tuli pilvin pimein. Myrkky vetelikin sopivasti viimeisiään ja pikkuhirviöt ovat kovin mieltyneet Lahjaan. Lääräsin vähän kaikkea mitä vaan kaapista löytyi paarman puremiin, ettei ne kutiaisi ja parantuisivat nopeammin. Tervalaastari laitettuna paksulla kerroksella onneksi vähän vähenti lentäviäkin puremien luota, mutta ei jäljet kovin kauniit ole. Nenutkin on vähän punettuneet jokaiselta, vaikka valkoiseksi niitä koitankin maalata aina aurinkorasvalla - onko turpasuoja muuten hyväksi todettu keksintö palamisen ehkäisemiseen? Tuntuu, että kun kerran palaa, aina palaa ja herkästi palaakin vaikka kuinka koittaa suojella.

Lordi pääsi toissapäivänä tutustumaan loimeen ja eilen pressuun. Loimi ja pressukin aiheutti molemmat yleistä hämmennystä, mutta uutteran siedättämisen jälkeen sai loimea heitellä varsan yläpuolelta ja pressuakin vähän päälle pistää. Lisää vaan samaa, niin kohta on Lahja kakkonen täällä.

Järvi on ollut suosittu kohde viime aikoina, varsinkin ratsastamisen jälkeen. Ihana kun on oma pururata, joka vie omaan rantaan, voi huoletta varsan antaa juoksennella mukana. Heppojen preerialta tänäänkin otin Lillan ja Lordin rannalle mukaan, mutta Lahja sanoi painavan sanan yksin jäädessään ja tuli matalasta sähköttömästä lanka-aidasta jonkin ajan kuluttua perässä. Koska tuo näytti seuraavan Lillaa ja varsaa kuin kissa hiirtä, olkoon sitten sekin vapaana. Vähän tuli otettua ralliakin kotiin päin mennessä, Lilla innostui kovin ja toisilla kerroilla jo hypähti vauhtiin kun tiesi, että saa lähteä. Eipä meinannut vetojen jälkeen enää pysyä tossut maassa vanhimmallakaan!

Tämän päivän pientä vääntöä.





Hevosten taivas - mutta Lahja sanoi, että yksinhän minä en tänne jää!


Kaik kolme.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Irtohypytystä ja kentällä ratsastelua

Laitoinkin nopean kyselyn blogin facebook- sivuille siitä, haluatteko te tänään materiaalia Lahjan ohjasajosta vai irtohypytyksestä ja vain hypytyksen osalta tuli oikeastaan kannastusta. Rakentelin siis irtohypytyskujan, jonne Lahja pääsi taas tutustumaan. Viime kerrasta se heti muisti, että palkkio odotti kujan päässä, mutta se oli tällä kertaa vähän edempänä ja Lahja vanhasta muistista meni etsimään sitä aluksi vanhasta paikasta. Uusi paikka kuitenkin löytyi pian ja seuraavalla kerralla suunta olikin jo selvä.

Tein samoin kuin viimeksi, lähdettiin hyvin pienestä ja nostettiin kohtuudella. Haluan pitää irtohypytyskerrat varsalle ainoastaan positiivisina kokemuksina, joten oli muistettava, että se kymmenen kujasta menoa alkaa olla jo aika maximi, ehkä jopa liikaa. Hyppykertoja kertyikin tällä kertaa ehkä kuusi tai seitsemän. Mielellään vähemmän ja esteet pienellä korkeudella, vaikka räpiköiden menisi tämäkin vaikka hyvällä tuurilla yli metristä (hyppäsihän Lahja kolmikuisena tuon jääkiekkokaukalon 120 senttiä korkeasta aidastakin yli...). Ei ole järkeä lähteä latistamaan ja sammuttamaan jopa lopullisesti hevosen hyppyintoa asettamalla sitä liian haastavan tehtävän eteen, vaikka monen varmaan (itseni mukaanlukien) mieli tekisikin korottaa esteitä irtohypytyksessä ja katsoa, mistä asti yli menee.

Tällä tekniikalla, kun hyppykertoja takana ei ole montaa pidän tärkeänä kuitenkin pienillä esteillä kehittää hevosen tekniikkaa ja sitä, mihin sen kuuluu jalat pistää, milloin kannattaa lyhentää ja pidentää laukkaa. Laitoin viimeisen esteen jopa ehkä hieman liian korkeaksi tällä kertaa - kun ei tässä harjoitella sitä korkeushyppyä, vaan taitoa oppia kulkemaan siellä esteiden välissä ja tekniikkaa pienillä, sekä erityyppisillä esteillä, mutta Lahja onneksi selvitti tehtävän hyvin. Reilun vuoden ikäinen kun on kuitenkin aivan täysin keskeneräinen rakenteellisestikkin, joten ei senkään puolesta ole järkeä nostattaa esteitä korkealle. Lapsesta tulee helposti vastusteleva, jos joku ei ole sille mieleen tai se joutuu liian vaativan tehtävän eteen. Kun vielä muistaa itse aina lopettaa siihen, kun menee hyvin, eikä jatkaa niin kauan, että hevosen into alkaa latistua jää hevoselle hyvä kokemus, kuten varmasti tälläkin kerralla. Lopuksi Lahja saikin vain juosta vielä kerran kujasta, johon oli laskettu puomit maahan.











Lillalla menin pikkaisen kentällä tänäänkin. Se oli pikkaisen jäykempi tänään kuin eilen (tai sitten en osannut ratsastaa) ja keskittyminen meni siihen, että hevonen kulkisi edes jotenkin sinne minne tahdon. Istunta menikin sitten siihen tuttuun ikuisuuskönöön, joka tulee aina pahemmaksi, kun keskityn hevosen ratsastettavuuteen. Positiivista on kuitenkin se, että järjetöntä vinoutta joka suuntaan ei ole enää niin pahasti.

Joku päivä olisi tarkoitus ottaa Lordille käsittelyyn uusia asioita. Ihan perus loimeen totutusta, vähän tarkempia talutusharjoituksia, pressuun tutustumista, risun huiskimisiin ympärillä ja muuhun. Jumppapalloon ei voikkaan nyt ainakaan totuttaa, koska Lyyli meni ja tuhosi pallon. Tänään ei tullutkaan tehtyä Lordin kanssa harjausta enempää, mutta josko vaikka huomenna?





torstai 3. heinäkuuta 2014

Kolme ruokittavaa suuta, sekä koira ja kissa

Sillä tavalla tuli sanottua tänä aamuna suoraan radiolähetykseen, jonka jälkeen välittömästi tajusin, että hetkinen, eiväthän ihmiset voi tajuta, että ne ruokittavat suut ei suinkaan ole ihmisiä, vaan hevosia! Väliäkö sillä, viikko on ollut kyllä yhtä pyöritystä.

Ensimmäinen päivänä matka suuntasi Kultaisen harmonikan finaaliin. Kisan tuloksena palkintona pyöreä nolla euroa ja tulos jostain nelosen ja kutosen välistä - jo kolmantena olisi saanut 750 euroa, voittajana yli kolme kertaa enemmän, mutta meni miten meni ja sillä siisti. Täältä sitten yöllä kotia ja lehdistä, sekä radiosta otettiin yhteyttä. Aamulla olikin sitten lyhyt suora radiolähetys ja jos tänään on törmänny Keskisuomalaiseen tai Aamulehteen, niin niissäkin ilmeisesti jotain mainintaa. On tuo näköjään sen verran iso kilpailu, että tällänen "häviäjäkin" on saanut vastailla toimittajien kysymyksiin.

Kultainen harmonikka, finaali 2.7.2014

Mennäämpä nyt siihen pääasiaan, eli poneihin! Ketään tuskin kiinnostaa löpinät itsestäni, vaan näistä mustavalkoisista joista saan helpommin juttua aikaiseksikin. Aloitetaan vaikka tämän blogin monen lempihevosesta, eli Lahjasta.

Lahja oli selvästi heti lähdössä tekemään jotain, koska se oli riimun nähdessään kyllä heti sieltä ruohon keskeltä työntämässä päätään riimuun. Päätin tällä kertaa pistää ponille valjaat, että liikunta pysyy monipuolisena ja suunnattiin kentälle. Vähän ohjasajoa molempiin suuntiin, kunnes otin pari itseväsättyä puomia ja laitoin varsan perään. Ohjasajoa näilläkin, meni todella hyvin! Kääntymiset ja kaikki. Ihan jokaiselle en lykkäisikään noin vaan "aisoja" perään, mutta Lahja on kyllä niin rauhallinen kaikessa, että sille saa tehdä melkein ihan mitä vaan. Kyllä tuosta ajoponi vielä tulee, kunhan saa joskus hankittua ne kärryt ja kunnon ajovaljaatkin. Päivä oli kovin sateinen ja pakenimme Lahjan kanssa sadekuuroa takaisin tarhoille päin, koska sitä alkoi tulla saavista kaatamalla.




Porukan pieni mies tuntui olevan kasvanut kolmen päivän aikana valtavasti! Miten on mahdollista, että riimua sai pidentää kahdella turvan alta ja yhdellä reiällä niskasta? Kolmessa päivässä... Lordi on parantunut ihan täysin koettelemuksestaan ja energiaa on taas kaikelle. Tahtoa löytyy ja pomottelee mennen tullen isosiskoaan.

Lordi on oppinut samat jutut kuin muukin porukka, eli sen, että tarhassakin voi hoitaa vapaana. Se ei yleensä enää koskaan lähde karkuun muualle, kun sitä hoitaa, joten homma on kätevöitynyt huomattavasti, kun ei aina tarvitse sitoa varsaa kiinni hoitaakseen sitä. Joku päivä olisi tarkoitus tutustua tämän kanssa pressuun, sateenvarjoon, loimiin ja suihkepulloonkin.





Lilla on liikkunut varsomisen jälkeen hyvin vähän vielä. Oikeastaan sen parikymmentä minuuttia silloin tällöin. Itse olen tuskaillut istuntani kanssa, mutta kunhan Lordi kasvaa ja pääsee tositoimiin, ois varmaa aika käydä jossain tunneillakin.

Itseasiassa kävin tässä joku aika sitten itse jäsenkorjaajalla, jonka mukaan molemmat pohjeluut olivat painuneet, selässä paha skolioosi, yksi nikama sisälläpäin, lantio vinossa, jalat virheasennossa ja eripituiset, olkapäät eri tasolla ja toinen lapa pahasti jumissa kai vanhan olkapäämurtuman takia. Tää laittokin kropan kuntoon, muttei sitä yhtä nikamaa vielä koittanut saada paikoilleen, mutta muutos istunnassa hevosen selässä ja hevosen toimivuus on ihan eri luokkaa. Vaikken siellä edelleenkään kauniisti istu, mutta en sentäs ihan täysin vinossa, lytyssä ja hevoselle koko ajan ristiriitaista signaalia antaen -  ei ihme että oli vähän ongelmia saada hevonen taipumaan toiseen suuntaan. Sitähän en tiedä, kuinka kauan tälläsen yliliikkuvien nivelien omistavan keho suostuu pysymään kasassa, mutta hetkellinen apu istuntaankin tästä tuntui olevan. Vaikka edelleen se on kaikkea muuta kuin hyvä (varsinkin toi kevennyksen etukönö on aika jäätävä), mutta ei ihan niin paha - sietää jopa julkaista kuvia katkaisematta kuvasta ratsastajaa puoliksi!