keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pedikyyriä joka ponille

Lordilla oli eilen toinen vuolukerta ja se meni ihan hyvin. Poni on käyttänyt ahkerammin oikeaa etukaviotaan harrastaessaan vesikupin keilausta ja "minulla on tylsää"- ilmaisuaan, eli kuopimista ja siksi oikeassa etukaviossa varpaalta ei kyllä sallinut otettavan. Lahja ja Lilla katsottiin samalla ja kyselin kamalasti kysymyksiä. Opinpahan taas jotain uutta. Lahjan kaviot ovat kuulemma hyvän malliset ja kuppimaiset, Lillan etukaviot ovat tasapohjaisemmat. Olen kauhistellut tovin tässä jo Lahjan syviä uurteita säteen vieressä, mutta eivät ne kuulemma ihan niin kauhistuttavan hirveä asia ollut kuin kuvittelin, eikä niissä ollut mitään normaalia poikkeavaa. Tässä aikani olen niitä jo pioneerin shampoolla ja kavionhoitoöljyllä hinkuttanut, mutta hyvä kuulla, että ei niissä mitään ihmeellistä ole.

Lahjan kanssa käytiin mettälenkillä tänään. Sen mielestä oli kuitenkin päiväheinäaika, joten olisi pitänyt sallia joka oksan ja heinätupon syöminen, vaikka olinkin asiasta eri mieltä. Vietettiin hetki kävellen ja touhuillen, jonka jälkeen poni pääsi syömään tarhaan. Metsäreissua ennen harjasin Lahjan pidemmän kaavan mukaan ja sovitin Lillan meksikolaisia. Mihin katosi se pieni poni, nyt sillä on jo samankokoinen pää kuin emällään?

Lordin kanssa otin nyt ihan suosiolla sen pyyhkeen esittelyn loimen sijasta. Oli se pyyhekkin aluksi lihansyöjä, mutta ei niin kamala hirviö kuin loimi. Koitin pitää huolen, että hevonen ei koskaan mennyt paniikinomaiseen tilaan asti, vaan piti kaikki jalat maassa ja mielellään jännittämättäkään jokaista lihastaan. Tää onnistui ihan hyvin ja sai asetella pyyhettä jo selkään. Ilman jalkojen sinkoamista taivaaseen. Minulla tulee olemaan pitkä prosessi varmasti tämän kanssa siihen, että loimen heittely ei tunnu missään. Mutta niin se oli Lahjan kanssa sama homma järveen menemisessä, Lordin mielestä iso lätäkkö on taas ollut aina mitä mahtavin juttu.

Lillan meksikolaiset sopii jo tämänkin päähän!


"Eksä nää, mul on tylsää!"

Pidän tästä silmästä hirmuisesti - se on puoliksi hera.


"Tule poni tähän" - ja niin Lahja tuli.

Tänttäränttä hän.

Lihansyöjä selässä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Operaatio sateenvarjo

"Mikä tuo on???"

Lahjan mielestä sateenvarjo on ihan ok. Sen taakse voi piiloutua ja sen alla voi olla suojassa sateelta. Nice!


Sit ryhmä rämä pääs vauhtiin...

"Omnomnom.."

"Hei kato, sille kävi jotai!"

"Kappas nii käviki, koitetaa jos se ois viel hengissä..."

"Anna ku mä!"

"....Että työ ootte tyhmiä...."

"Hei, toi on jo iha tylsä juttu, oisko sulla jotai muuta meille?"

Reaktiot sateenvarjosta oli aikalailla seuraavanlaiset. Lillan mielestä se oli kammottava, mutta se kylmän viileästi nieli pelkonsa ja oli olevinaan ihan cool. Lahjan mielestä sateenvarjon hipelöiminen oli hauskaa, eikä se olisi malttanut jättää sitä rauhaan ollenkaan. Lordissa se aiheutti sekopäisyyttä, toinhan minä taas näytille pikkuhevosia rohmuavan lihansyöjän, mutta siskon opastuksella se opetteli nirhaamaan sen taitavasti. Noh, sateenvarjo koki lopun aika pian.

Joskus minä ihmettelen ihmisiä. Renkaanpotkijoita tuntuu olevan liikkeellä, eilen piti tulla Lillalle neljät katsojat, mutta vain yhdet ilmestyi paikalle. Olisi ihan kiva, jos osattaisiin ilmoittaa, jos ei tulla, olisi ollut paljon muita halukkaita tulossa, mutta jouduin jo sanomaan, että sunnuntai on aivan täynnä katsojia. Noh, tänään odottelen kaksia katsojia ja alkuviikostakin jokunen ilmeisesti tulossa. Katsotaan tuleeko päätöksiä tehtyä jo nyt vai otanko vielä lisää ihmisiä katsomaan sitä. Sähköposteja on tosiaan tullut valehtelematta ainakin viisikymmentä Lillasta, joten en millään ole ehtinyt vastata kaikkiin ja soittamalla minut on parhaiten saanut kiinni (mä en oo muuten ikinä puhunut näin paljon puhelimessa, ette usko....!). Ratsastuskoulutoimintaan sitä on monikin halajamassa, mutta sellaisessa ratsastajien ja käsittelijöiden jatkuvasti vaihtuessa Lilla herkkänä muuttuisi varmasti sulkeutuneeksi ja jopa agressiiviseksi. Jospa tästä asiat lähtisivät ratkeamaan.






lauantai 16. elokuuta 2014

Yritys hyvä kymmenen

Mitä meille kuuluu? Noh, totta puhuen pakko sanoa, että ei ihan kympillä voi sanoa menevän. Huominen on varattu Lillan katsojille, samoin ylihuominen ja toivon todella, että sille löytyy hyvä ylläpitokoti! En sitten niin millään haluaisi luopua yhdestäkään nelijalkaisesta edes ylläpidon muodossa, mutta koska tilanne on aika pakottava, on tehtävä ratkaisuja. Ompa ainakin tällä hetkellä asiat ratkeamassa väliaikaisesti johonkin suuntaan - tosin en uskalla sanoa niistä sanaakaan täällä, ennenkuin kaikki on varmaa. Tässä viime aikoina sattumalta on tullut huomattua, että kaikki mitä koittaa yrittää, menee aina jotenkin pieleen. Vaihtoehdot alkaa olla vähissä kohta ja jos nyt ei onnistu, niin kohta loppuu into edes yrittää.

No mutta, Lilla on lomaillut edelleen aika lailla. Kerran kokeilin sillä tässä yksi päivä ohjasajoa ja poni meni ihan mukavasti. Tänään käytiin parikymmentä minuuttia kentällä pyörimässä ja huomenna nousen tuskin lainkaan ponin selkään, koska sille riittää kokeilijoissa varmasti kuskattavaa. Lordin mielestä loimi on edelleen kammottava asia ja pistinkin sen nyt sitten tarhaan puuhun roikkumaan. Tutustukoot siihen omalla ajallaan, jospa se ei olisi enää niin kammottava kohta. Vissiin pitää lähteä liikkeelle tämän kanssa ihan käsipyyhkeen kokoisesta riekaleesta, kun loimi on kerta hevosia sisimpään imaiseva musta aukko. Lahjalle kuuluu sitä samaa, vähän käyty ohjasajelemassa, muuten vain oltu ja rapsuteltu. Ja kuten huomaatte, allekirjoittaneen tassuista ilmaantuva teksti tuntuu olevan tällä hetkellä aika yksitoikkoista, joten josko lopettaisin sen kirjoittamisen tähän ja vilkaisisitte vähän nuita kuvia. Palaillaan sitten taas astialle, kun asioita selviää johonkin suuntaan.





tiistai 12. elokuuta 2014

Lisää ratkaisuja

TARJOTAAN YLLÄPITOON muuttuneen elämäntilanteen vuoksi varsan vieroituksen jälkeen joulukuun alusta alkaen mukava 8-vuotias irlannincobtamma.

Tamman taso vahva HeB, hyppää myös mielellään. Kaksi varsomista takana, joten on ollut kevyemmällä liikunnalla. Miellyttävä ja reipas ratsastaa, herkähkö istunnalle. Myös lapset ratsastaneet, ei harrasta pukittamista tai ryöstelyä. Ei kaveririippuvainen, tästä vaikka turvallinen maastomopo metsäreissuille. Ollut harrasteratsuna viime vuodet, sopii varmasti myös pikkukisailusta ja -valmentautumisesta kiinnostuneellekkin. Kerrassaan ihana hevonen.

Terve, PSSM1- negatiivinen. Kiltti hoitaa, kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu ilman turhia mutinoita (raspaukset, vuolut, kengitykset, madotukset, rokotukset jne jne.). Säkäkorkeus 140cm, mutta vankkarakenteinen (kuvissa 171cm ratsastaja).

Ylläpitopaikassa oltava hevosella hevosseuraa. Annetaan ylläpitoon pois omalta tallilta. Hevonen asuu VIITASAARELLA. Yhteydenotot s-postiin iida_rajala@hotmail.com tai soittamalla p. 0405447455/ Airi tai p. 0405923667/ Iida. Tervetuloa kokeilemaan!





Tää ei ollukkaa iha nii helppo nakki tällä kertaa. Lillalle(kin) on etsinnässä ylläpitokoti ajalle X, voi olla, että se on puoli vuotta tai kymmenen kokonaista. En tiedä nyt, mutta olen henkisesti valmistautunut kunnon haukkumisryöppyyn taas. Joskus on pakko tehdä valintoja ja nyt on se hetki. Asiat ei mene aina niinkuin ne on suunniteltu.

maanantai 11. elokuuta 2014

Kopotien päiväunihetki

Toisinaan on minusta mukava vain katsella poneja tekemättä sen kummempia. Tänään istuskelin tovin ponien pihatossa niiden päiväunien aikaan ja otin samalla muutamia kuvia. Seuraamalla hevosia ihan muuten vaan välillä niiden jokaisen omanlainen persoonallisuus tulee selvemmin näkyville ja oppii jokaisesta kopotista paljon vain katselemallakin. Tykkäättekö te viettää aikaa vain oleskelemalla tai katselemalla oman/ vuokrahevosen kanssa?

Lilla on porukan sikeäunisin. Se ei tajua ympäröivästä maailmasta mitään nukahtaessaan.

Lordin mielestä kärpäset oli kaikista ärsyttävintä ja kiusasivat kovasti...

...siksi sitä kiinnosti enemmänkin kamera ja minä, kun muut vetivät sikeitä.



Perus, Lilla oli unohtanut jälleen minun olemassaolon tallissa ja kun koluuttelin mennessäni pihatosta pois niin paljon, että Lillakin havahtui, se hölmistyneenä hörisi minulle, kun raukka ei tajunnut kuka tuli, meni ja missä oli kun kolina kuului.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Eläinkatraan elämää päivien ajalta

Poneilla menee ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Lahja totesi tänään, että hän haluaa nyt tulla tekemään jotain, joten suunnittelin lähteväni vähän ohjasajamaan sen kanssa. Löysinkin Lahjan sovitettavaksi valjakkovaljaiden silat, jotka ovat kokoa liian suuri, mutta pyöreälle neidille ne meni jo paremmin kuin hyvin. Meidän ohjasajoreissu kuitenkin päättyi kahden ympyrän tekemiseen pihassa, koska iski vesisade ja vaikka sokerista ei olekkaan, ei kaatosade innostanut ohjasajoa jatkamaan. Hoidin ponin siis takaisin tarhaan veljensä kiusattavaksi.

Veli pieni on taasen tutustunut loimeen. Joka kerta se on ihan yhtä kamalaa, mutta on aina lopetettu siihen, että Lordi on rento ja rohkaistuu itse lähestymään loimea. On se aika tänttäränttä, selviä luonne-eroja on Lahjaan. Yhtä mukavia kuitenkin olleet molemmat. Kiusanhenki on myös kova jallittamaan Lahjaa ja on aika paljon edelleen sen kimpussa. Sisko on ja yrittää sietää.

Lillan kanssa on humputeltu vähän ja muuten se on saanut vain viettää aikaa rauhassa syöden, kun lapsi kiusaa toista lasta. Omistamastani eläinkatraasta pienin, eli Lyyli taas sitten on viettänyt aikaa uiden ja lenkillä on edelleen ahkeraan käyty. Hyppäsipä tuo eilen laiturin päästä sukeltamalla veteenki, vissiin tuli pieni virhearvio veden syvyydestä. Tuli sillä kerran toinenkin virhearvio, kun juoksi pellolta täysiä pyöräni eteen. Pyörässäni ei ole kuin etujarru ja oli pakko jarruttaa ettei koira jää alle. Tottahan toki pyörä sitten kippasi ja minä menin voltilla selälleen viereiseen ojaan. Kyllä koira muuten vähän enemmän kuin vähän katsoi, että mikäs tolle tuli... No mutta, seuraavaksi Lahja-faneille kunnon kuvapläjäys pienestä ja pyöreästä!

Yksi päivä kun ukkonen uhkasi tulla kylään.


Poni pyöreä.



Tuo kaula, minä niin rakastan sitä! <3



Pieni kiusanhenki.




keskiviikko 6. elokuuta 2014

Joka heppatytön unelmaherätys

Pienenä heppatyttönä sitä varmaan moni olisi unelmoinut heräävänsä kavion kopseeseen. Kun siihen herää kukonlaulun aikaan ja toteaa vielä niiden kuuluvan ihan väärästä suunnasta, ei se ollutkaan ihan niin kiva juttu. Talon pienimies on opetellut taitavasti avaamaan lanka-aidan kahvat ja päällepäätteeksi hinkuttanut porttilautoihin niin kauan itseänsä, että alin puomi putoaa ja sitten sitä on menty. Ei siinä paljon äiteet oo enää kiinnostanu, ja äiti onki niin mamis, että ei olisi varmaan lähtenyt mukaan, vaikka koko portti olisi ollut levällään. Lapsista toinen kuitenkin oli kanssa menossa mukana ja tuolla ne kahdestaan juoksivat jossain. Se jossain oli keskellä pientä autotietä.

Poninmetsästystä oli siis jo aamutuimaan tiedossa. Sanoisinko, että mielessä meinasi hiukan ärräpäät lennellä. Kun nää karkulaiset saatiin takaisin tarhaan (ja taitavasti Lordi heti yrittämässä samaa uudestaan) oli aika virittää lankoihin niin tujut sähköt, että sieltä ei pihalle tulla. Ellei tuo nyt oikeasti väitä osaavansa avata sähkölangan portit kahvasta. Minä olen ollut kovin laiska pitämään sähköjä, kun lauta-aita kuitenkin kyseessä. Syy on se, että minä itse taitavasti saan siitä aina sätkyt (ja Lyylikin tänään, joka sitten kauhuissaan huutaen juoksi pihaa ympäri sätkyn jälkeen....), mutta nyt sähkö saa olla langassa. Ja piste.


Minä olen syytön!

Lillan kanssa pyörähdettiin hetki kentällä. Menin tällä kertaa ilman jalustimia (olipa hyvä valinta, tuon satulan voisi lahjoittaa pomppulinnaksi). Olisin vissiin tarvinnut liimaa, että olisin pysynyt kyydissä, mutta sitkeästi menin. Ja pompin. Toivon, ettei hevonen kovin kärsinyt lahjattoman yrittämisestä, oon juuttunut niin siihen ilman satulaa menemiseen ja tuntuu, ettei saa hevosesta mitään irti kun on satula välissä.

Minun muutama päivä sitten käsittelemäni kaviot kävi tänään katsomassa kengittäjä läpi. En ollut tappanut ponin kavioita, joka tietty on suuri helpotus. Säteestä vähän olisi saanut ottaa (minähän sanoin, että olen arka niiden suhteen...), mutta muuten kuulemma näytti ihan hyvältä. Olen yrittänytkin kerätä oppia ja mielipiteitä monelta eri kengittäjältä asian suhteen, jotta saa monelta kantilta näkymää. Tavoitteena tietenkin vahvat ja terveet kaviot joka konille, jotka pysyvät vahvoina ja terveinä. Sitä ne ovat tällä hetkellä, mutta kokonaan yksin ährätessä voisi äkkiä saada ponista jalattoman, kun tietoa kuitenkin on vielä niin vähän.

Taas uusi "laiskan letti", tää toimi jo oikein hyvin ja oli helppo tehdä!





Joku hiihtää perässä, ette varmaan suinkaan ole vielä huomanneet kuka...