sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Varaudu aina hevosten kanssa tekemään tuntien työ - turhaan

Lahja sai pesunsa toissapäivänä ja tänään tallilla odotti miltei yhtä likainen poni kuin ennenkin. Tuhrasin ponin kanssa vesiletkun alla kaksi tuntia tuloksena litimärät kengät (hei, tennarit jalassa todellakin kannattaa pestä poni!) ja melkein puhdas poni. Ei se puhdasta kyllä ollut nähnytkään ja tänään oli jo kaukana siitä. Ihme kyllä, Lordi on pysynyt ihmeen puhtaana ilman pesuja, kaksi kertaa sen vissiin kokonaan olen pessyt, viimeksi joskus kesäkuussa. Toki voisi senkin kanssa joskus järjestää vaahtobileet, mutta Lahjaan sain upotettua viimeiset shampoot varastosta. Pioneerin yrttishampoota on kyllä, mutta se on sen verran arvokasta, että sillä en hinkuta kuin pinttyneimmät tahrat - vuohiskarvojen pesussa ihan ykkönen!

Lordi oli ihan hiljaa tänään koko ajan käytävällä. Se tyytyi katselemaan ympärilleen ja möllöttämään paikoillaan. Katsein taas sen vuohiskarvoja - etujalkoihin on entisten rinnalle kasvamassa toinen kerros ja takajalkojen puolivälisääreen yltävien vuohiskarvojen yläpuolella on paljon 3-4 senttistä haituvaa! Tälle tulee vissiin tuuhea(mma)t jalkakarvat kuin äiskälle ja onhan tuolla jo kohta samanlainen jalkakarvavarusto kuin Lahjalla. Mihinköhän ne Lahjan jalkakarvat on kadonnut? Piilossa vissiin vielä.

Ihmettelen, miten iso ego noin pienellä ponilla voi olla. Aina se nähdessään toisia - nimenomaan vieraita - hevosia se vain hiukan kohottaa asentoaan ja nostelee jalkoja tyylikkäämmin. Lahja on ollut ihan toista maata pienestä pitäen, sellainen "kyllä äiti"- lössykkä jonka voi solmia vaikka rusetille. Lahjan kanssa käytiinkin muutaman päivän tauon jälkeen heittämässä kiekka raviradan ympäri ja pikkulenkki maastotietä, meni taas niin loistavasti, ettei muuta voi sanoa. Olen innostunut tosi paljon kärryttelystä, kun on poni jolla kärrytellä! Nyt kun Lahjalla on jo aika hyvin hommat hanskassa olisi varmasti sopiva aika hieman himmailla ja hidastaa tahtia. Se on liikkunut tosi paljon kärryjen edessä viime aikoina ja vaikka kyse ei ole ollut varsinaisesti kuntoliikunnasta vaan kevyestä köpsöttelystä, on siinä henkisesti mietittävää varsalle varmasti paljon. Ensi viikko onkin minulla koeviikko ja omat hanskat vielä vähän hukassa, joten voisi luontevasti tässä pitää ponille viikon vapaat oppimisesta ja keskittyä vain sinne puunaamispuolelle ensi viikon. Ja niihin koulukirjoihin.




Näen tässä naamavärkissä paljon sekä iskän, että äiskän piirteitä, entä te?

Ää. Ainut josta en tykkää ideassa pitää Lahjakin vielä Lordin ja Lillan kanssa samassa tarhassa. Lordi syö Lahjan harjan. Ihana varsa.



torstai 18. syyskuuta 2014

Hammashuoltoa

Lahjan suuhun kurkistettiin toissapäivänä ja sieltä löytyi tasaisesti raspattavaa. Neiti suhtautui suunavaajaan ihan luontevasti eikä suuremmin piitannut raspauksestakaan (vaikka se näyttää todella kamalalta hevosen suhteen). Samalla katsottiin varsojen jalat ja vissiin Lahjan koipia en edelleenkään ole ihan pilalle saanut, koska ne kuuleman mukaan näytti ihan ok:lta.

Tänään Lahja ei päässytkään tekemään yhtään mitään, mutta tallilla vierähti silti tovi jos toinenkin. Ensin pieni mies pääsi nopeasti harjattavaksi käytävälle ja käyttäytyi oikein siivosti. Tarhassa kuvailuepisodin jälkeen pääsin parinkin hevosen selkään, joista toinen oli Lilla. Lilla ei olekkaan vielä mennyt radalla, joten verryttelyn jälkeen kävin kiskaisemassa sillä pari kertaa radan ympäri. Poni oli ihan tohkeissaan radasta ja löytyi jalkoja mahan alta kyllä. Puolen tunnin session jälkeen oli tullut kaverille jo niin kuuma, että se pääsi suihkuun ja pesin sen samalla. Pääsivät sitten Lorin kanssa karsinaan kuivattelemaan. Suunnitelmana olisi ottaa Lahjakin joku päivä tässä suihkun alle, saa siitäkin puhdasta ponia.






Huovan vastinhihnojen lenkki ei ollut paikallaan, siksi tuo reaktio.

Poni pesun jälkeen.

                              Video Lahjan kärryttelystä vähän eri kuvakulmasta

Mitä kuuluu Lillalle?


Varmasti monelle on mustana aukkona se kohta, mitä Lillalle on tapahtunut sen jälkeen, kun hevoset muuttivat omasta kotipihasta pois. Teinkin pienen videon aikavälistä 2011-2014, kun Lilla on minulla ollut (en suosittele katsomaan, jos säikähtää huonosti editoituja videoita). Onhan Lilla edelleen minulla, mutta...

Miksi Lillasta ei sitten tule juttua? Lilla on ylläpidossa, minä olen sen omistaja, mutta se ei ole minun käytössäni. Näinollen siksi tamma on kuin tipahtanut blogijutuista väliaikaisesti ainakin lähes kokonaan pois, vaikka näen sen päivittäin käydessäni hoitamassa Lahjaa ja Lordia. Ajattelin kuitenkin laittaa tähän muutamia kuvia Lillasta uudella tallilla, jotta näette, miten sillä menee. Se on kevyessä ratsastuskäytössä ja näyttää viihtyvän roolissaan ihan hyvin (ja kuuleman mukaan myös Lillasta pidetään kovasti). Lordia ei ole vielä vieroitettu, vaikka sellaista on heitelty ilmaan - kaikki kolme tarhaavat samassa tarhassa edelleen. Lordia ei kuitenkaan oteta ratsastuksiin mukaan ja myöskin Lordi osaa käyttäytyä ihan fiksusti, jos sen ottaa tarhasta hoidettavaksi käytävälle. Vasta marras-joulukuussa pikkumies joutuu eroon emästään ja siskostaan viimeistään jonkun aikaa sen jälkeen. Veikkaan, että se siskosta erottaminen on se hirveämpi juttu.








maanantai 15. syyskuuta 2014

Lahjavaltaus jatkuu + Lordeilua

Lordin kanssa otettiin yksi päivä enemmän talutusharjoituksia peruutus- ja väistötreenien muodossa. Pieni kakara on kyllä heti kiinni takinhelmassa (näkyy kyllä videolla), jos selkänsä uskaltaa kääntää. Kiinnostusta aiheuttaa myös riimunarun näljääminen, joka tietenkin jonkun verran häiritsee homman etenemistä. Lordi on ollut aina helpompi väistätettävä, mutta luokse se ei tule kovin mielellään. Jonkunlaisesta kommunikaatio-ongelmasta välillämme on vielä kyse, mutta jahka tässä aika kuluu, saa ahkeralla treenaamisella ponin päähänkin velvollisuudet ja oikeudet varmasti istutettua (sekä sen, että maailma ei ole täynnä hirviöitä, eivätkä kaikki lepattavat tai muuten yllättävät asiat tule ja syö), kuten aikanaan Lahjankin kanssa. Varsa kakkosen ihanuusgeenit ovat vain loppuneet kesken ja sille on tullut enemmän omaa päätösvaltaa mukaan peliin - tai sitten se vain tuntuu siltä, jos Lahjan kanssa purppurapilvissä elellessä pienet metkut ovat jääneet huomaamatta.

Eihän hevonen koskaan tahallaan tee mitään huonoa. Lordi ei vain vielä tiedä, miten hevosen tulee olla ihmisen kanssa ja sen pienet hermot vielä loppuvat kesken niin äkkiä. Jos se turhautuu, se kyllä näyttää sen ja siksi harjoituksien pituudet kannattaa pitää suhtkoht lyhyenä ja olla vaatimatta mitään ylitsepääsemätöntä. Kuulostan siltä, kuin omistaisin pahaisen vaarallisen kersan, joka liikkuu vain yksi jalka maassa kerrallaan, mutta ei se nyt ihan niin ole. Kyse on enemmänkin hienosäädöstä, jota homma kaipaa vielä mukaan ollakseen tarpeeksi täydellistä minulle, Lordi on oikein mukava poika!

Lahjan kanssa päivän tauon jälkeen hilpaistiin taasen raviraan ympäri - tällä kertaa nyt ihan kokonaan yksin. Kaikki meni ihan niikuin pitääkin, eli turvallisesti maan tasalla hölkötellen. Yksi kierros kerrallansa riittänee meille näin alkuun mummohölkkäilyä. Lahja onkin ollut niin fiksuna, että ansaitsisisi ylimääräisen palkinnon!






lauantai 13. syyskuuta 2014

Onnellisuusprosentti sata potenssiin kymmenen

Koska Lahja on <3. Mistäs sitä aloittaisi. Pieni poni krunasi päivän täydellisesti.

Mennessäni tallille ei ollut paikalla ketään ketä kysyä varmistajaksi Lahjalle ajohommiin, joten määräsin äidin ottamaan tämän tehtävän vastaan, joka oli tullut tallille mukaan. Poni sai lyhkäisen tauon jälkeen valjaat päälle ja kärryt perään. Riehuminen kärryjen kanssa ei vaikuttanut Lahjan mielialaan edelleenkään mitenkään (mä voin ihan suoraan sanoa jo nyt, että Lordilla tulee kestämään kauemmin, se eroaa Lahjasta luonteellisesti paljon), joten eikun poni baanalle.

Varmistaja oli matkassa vielä alkumatkan ja kävin läpi kaikkea - pysähdyksiä, peruutusta, ravia. Piti olla hurja, joten jätin varmistajan matkan varrelle. Ja mitä sitten? No ei mitään, matka jatkui samaan tapaan. Heitettiin lenkki raviradan ympäri ihan vaan käynnissä ja otettiin pari ravipätkää. Harjoiteltiin lopuksi vielä kääntymistä toiseen suuntaan, jolloin Lahja joutui ottamaan ristiaskelia. Kaikki meni hyvin, joten voitiin lopettaa siihen ja poni talliin.

Ensi kerralla jos ottaisi alkumatkalle vielä varmistajan ja heittäisi taas saman kiekan raviradan ympäri. Sitten voisi varmasti jättää sen varmistajan kokonaan pois ja alkaa heittää satunnaisesti tuo lenkki raviradan ympäri. Siitä voi sitten pikkuhiljaa lisätä aikaa ja matkaa ja ehkä tuonne radan ulkopuolellekkin joku kerta uskaltaisi. Tavoite alkaa olla täytetty, minulla on puska-ajoponi! Seuraava tavoite onkin sitten puskaratsuponi, mutta siihen menee vielä aikaa.





tiistai 9. syyskuuta 2014

Pyörää pyörän perään

Sain sopivasti tälle päivälle ihmisiä mukaan auttamaan Lahjan kanssa, joten otin tänään jo toisen kärryttelykerran tälle ajanjaksolle. Nyt on harjoiteltu paljon Lahjan kanssa, että se todella ansaitsee parin päivän nollaustauon hyvistä suorituksistaan.

Lahjaa varustaessa meni tovi jos toinenkin ja jotain oleellista huomasin sitten puuttuvan puolivälissä matkaa, potkuremmi. Tällä kertaa kaikki meni hyvin loppuun asti, joten sille ei ollut onneksi käyttötarvetta. Tehtiin aluksi ohjasajotyyliin kärryttelyä taluttajien kera, eli en istunut kärryissä. Pyysin muutaman pysähdyksen ja yhden peruutuksen, kun radan toisella puolella istahdin kyytiin. Lahjan mielestä lasti muuttui sen arvolle liian raskaaksi, mutta urheasti suoritti tehtävänsä. Mentiin pikkupätkä hyvin ja jatkoin kärryn takana, kunnes loppumatkalla istahdin taas kyytiin. Tällä kertaa se oli Lahjalle jo tutumpaa ja veto oli tasaisempaa sekä mukavamman oloista. Uskalsin siirtää omat kinttunikin jo omalle paikalleni, enkä olla valmiusasennolla pakenemaan kyydistä. Suunnitelma on nyt jatkaa vielä muutama kerta taluttajien kera, että saa ravin mukaan ja sitten jättää varmistajat matkan varrelle (ja toivoa, että Lahja omaksuu kärryponin virkansa paremmin kuin huonosti).

Olin saanut aikaa kulumaan tallilla taasen ihan liian nopeasti ja oli koittanut asia nimeltä ilta. Hoidin Lahjan aika pikaisesti pois ja Lordia käväiin vain tarhassa vilkaisemassa harjakassin kanssa. Oli aika jättää hepat yöpuulle, joten askelsin kohti kotia. Seuraavina tallikertoina luvassa on Lordeilua, kuvia vai videota, mitä haluatte nähdä?





maanantai 8. syyskuuta 2014

Isoa ja pientä ponia

Lordin kanssa tehtiin paljon juttuja tänään. Noudin sen ensin tarhasta ja harjasin pienen miehen käytävällä, jonka jälkeen noudin loimen esiteltäväksi. Paineeton loimen paikoillaan pitäminen ja ponin itse loimeen tutustuminen hyvän ajan kanssa on tuottanut tulosta ja loimen laittaminen alkaa sujua paremmin.

Loimiruljanssin jälkeen oli aika mennä pihalle taas vähän harjoittelemaan talutuskäyttäytymistä. Tänään oli Lordilla ilmeisesti parempi päivä, koska kaikki meni todella hyvin, eikä mitään näpsimisyrityksiä tulut kiukkupuuskissa. Väistätyshommien jälkeen reagointi yleisesti kaikkeenkin parantui ja homma oli ihan mukavaa.

Lordin kanssa on nyt siis opeteltu peruuttamaan narusta ravistelemalla, turvalta, ryntäiltä ja narusta vetämällä. Pysähdystä harjoitellaan kun itse pysähdyn, vedän narusta ja/ tai ravistan narua. Taka- ja etuosan väistämistä on harjoiteltu sekä fyysisestä paineesta, että katseesta. Ravaaminen taluttaessa onnistuu myös, mutta joskus tulee jumitusta tai sen sijaan etuset alkaa nousta polvea korkeammalle innostuessa. Jos nyt ottaisi Lordin kanssa näitä perusasioiden harjoittelua taluttaessa vähän enemmän kuurina. Ne sujuvat jo hyvin, mutta harjoittelemisen varaa riittää vielä.

Lahjan kanssa otettiin tänäänkin ohjelmaan ohjasajoa. Nyt on tarkoitus pitää taukoa pari päivää ylimääräisestä ohjelmasta ja keskittyä sen sijaan Lordiin, ettei raukkaparan motivaatio kohta katoa. Seuraavalla harjoituskerralla voisi laittaa taas kärryt perään, mutta se riippuu ihan siitäkin milloin sattuu olemaan avustajia paikalla.

Lahjan kanssa ohjasajon jälkeen tutustuttiin jälkeen kylmäysletkuihin, jotka eivät tälläkään kertaa aiheuttanut ihmetystä. Lahja on kyllä ollut mukava, kun se osaa ottaa asiat lunkisti turhia hötkyämättä. Lordissa on ollut pienestä pitäen ollut havaittavissa enemmän epävarmuutta uusissa tilanteissa.