perjantai 30. tammikuuta 2015

Hyvin alkanut vuosi

Toivoin vähän parempaa vuotta tästä vuodesta kuin edellisestä, mutta kovin hyvin ei se kyllä ole käyntiin lähtenyt. Ensimmäisenä tietenkin kaikista eniten huolta aiheutti heti uudenvuoden jälkeen Lordin suun hajoaminen ja se, saadaanko se kuntoon. Yli kaksi viikkoa jatkunut sahaava reilun 39 asteen kuumeilu ei ainakaan laskenut omaa tuskaa siitä, miksi omalle ponille piti käydä näin. Hyvä kuitenkin, sillä Lordi on alkanut siirtyä normaaliin päiväjärjestelyyn, eikä sen tarvitse olla enää karsinalevossa. Toki varsa näyttää vähän nuhjuiselta niin pitkän kipuilun jälkeen, mutta ainakin se on taas elinvoimainen ja pirteä!

Lyylillä taas ei mene niin hyvin. Sillä on ollut pahaa kutinaongelmaa jo viime syksystä lähtien ja kaikki pahenee vain koko ajan. Eläinlääkärillä on rampattu senkin kanssa. Sille on annettu sisä- ja ulkoloishäätö ja korvissa olevaa tulehdusta on koitettu hoitaa. Kapiahan tuolla ensin epäiltiin, mutta hoito ei auttanut yhtään mitään. Lyyli saa omegalisää ruokaansa ja se on viljattomalla ravintokokeilulla ollut jo toista kuukautta. Sekään ei kuitenkaan auta ja eläinlääkäri on kertonut, että tutkimuksia voidaan jaksaa, mutta ne ovat kalliita ja yleensä jos loishäädöt ei auta, ongelma on vaikeammin hoidettavissa ja krooninen (ja vaihtoehtoja kutinan syyksi on tuhansia...). Ollaan vähän mietitty miten tästä jatkaa, antaakko koiran vielä kärsiä jatkuvasta kutinasta mahdollisesti pitkän aikaa, eikä silti saada välttämättä hyviä uutisia vai jatkaa lisätutkimuksia. Koira on raapinut itsensä kohta jaloista, silmäkulmista, päästä yleensä ja mahan alta miltei karvattomaksi, iho on osittain vereslihalla ja kohta tätä menoa aivan tulehtunut. Lisäksi koira vain laihtuu, eikä sitä kehtaa viedä kohta edes pihalle, kun Lyyli painaa monta kiloa vähemmän, kuin ihanteellisessa painossa. Toivon, ettei koiralta löytyisi mitään vaikeasti hoidettavaa, koska ei ole reilua pitää sellaista eläintä hengissä, joka kärsii ajoittain vähemmän ja enemmän lääkityksestä huolimatta. Päättyykö tämä kaikki jo reilun vuoden jälkeen?

Pienempinä ongelmina on ollut kameran hajoamispisteessä oleminen ja se, että jostain syystä olen myös itse tosi paljon muutamien päivien taukoja lukuunottamatta pienemässä tai suuremmassa kuumeessa yli kuukauden (neljääkymmentä astetta huitelee tälläkin hetkellä). Vielä ei heitetä kirvestä kaivoon, pakkohan tämän on tästä kääntyä taas paremmaksi!


Lordin suu sentäs näyttää paremmalta!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Kameraongelmia

Minun kamerakalusto alkaa olemaan ihan viimeisissä elämänsä naruissaan kiinni. Koiran käsittelyn jälkeen se ensinnäkin on näyttänyt tässä jo pari kuukautta roskiskamalta, mutta se alkaa olemana hajalla myös jostain muualta kuin kuoresta. Aukkoa tuo ei välillä näytä löytävän, ei tarkenna kunnolla saati suostu edes ottamaan kuvia ja joskus kuvista tulee aivan sameita. Erroria tuo on tykännyt viime aikoina lykätä monta kertaa. Kovin kehnolta näyttää myös säästöprojekti uuteen kameraan, vielä kun Lordikin sairasteli ja kevensi kukkaroa, mutta toivon tuon nykyisen kamerakaluston vielä vähän aikaa pihisevän. Olen haaveillut vaihtavani Canonin EOS 6D kameraan ja siihen hankkia 70-200mm f/2.8 putken, mutta hinta on ihanan suolainen. Voitte siis jo arvata, että kestää pieni ikuisuus, ennenkuin sellaiseen saa nappulansa riittämään.

Hyvä asia on kuitenkin se, että Lordin kuumeilu on ainakin näillä näkymin laskenut. Sille on kertynyt myös jo vähän ylimääräistä energiaa karsinassa seisomisesta, eli se alkaa olla oma itsensä. Lordi onkin viettänyt aikaansa karsinassa oikeastaan koko ajan siitä lähtien kun kuume lähti nousemaan ensimmäisen klinikkareissun jälkeen, joten ei ihme, että alkaa jo jalka nousemaan vähän korkeammalle, kun ponia lähtee ottamaan karsinasta. Varmasti varsan alkaa olla aika päästä jo pikkuhiljaa pidemmäksi aikaa pihalle, kun parantuminen on nyt näyttänyt lähtevän paremmin käyntiin. Varovasti kuitenkin, ettei kuume nouse uudestaan.

Kärryttely näin talvella on aika raskasta Lahjalle, kun lunta on kuitenkin aina vähän pohjalla. Siksi sen kanssa käytiinkin eilen ihan vaihtelun vuoksi vain huvikseen juoksentelemassa pitkin hankia. Lahja tykkäsi kovasti ja näytti sen kyllä! Voisi tehdä tuota useamminkin, saa itsekkin vähän liikuntaa, eikä vain istu kärryjen kyydissä ja paistattele päivää.




Lahja lähdössä lenkille joku aika sitten.



torstai 15. tammikuuta 2015

Kuvapaljous ja pikaiset kuulumiset



1v 9kk 5pv






Lahja on viime aikoina kasvanut kovasti kohti aikuisuutta. Korkeuden ja massan lisäksi on pikkuhiljaa ne jalkakarvatkin aloittaneet kasvunsa - toivottavasti tuo ei tänä keväänä karvanlähdön aikaan tiputa niitäkin pois. Lahjan kanssa on yritetty opetella istumista ja makuulla oloa ihan niinkin, ettei tarvitse pysyä vierellä koko aikaa, vaan poni pysyisi paikoillaan ilman ruokatarjoiluakin. Pikkuhiljaa parempaa kohti!

Lordin kanssa on käyty taas klinikalla. Sen kuume sahaa/ sahasi edelleen, joten jotain apua siihen oli saatava. Tulehdusarvot olivat reilusti koholla ja suu röntgenkuvattiin uudelleen. Kaikki oli kunnossa, joten vaijerit otettiin suusta otettiin pois rauhoituksessa. Oli kovin kauniin näköistä, kun virityksiä revittiin suusta pois... Ymmärrän täysin Lordia, että alkaa kohta inhottaa kun aina kiusataan ja räplätään suun kanssa, mutta suun huuhtelua ja pistämistä pitää vieläkin jatkaa. Suu on parantunut ilmeisesti hyvin, vaikka kuumetta on ollutkin. Kuume ilmeisesti johtui suusta, joten senkin pitäisi nyt lähteä laskuun. Lääkeitäkin tuli liuta mukaan ja antibioottikuuria jatketaan edelleen. Jospa paranemisprosessi voisi alkaa kunnolla nyt!



Suun kunto vaijerien poisoton jälkeen.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tilannepäivitystä


Lordilla on mennyt vähän kehnosti klinikkareissun jälkeen. Sillä oli viiden päivän antibioottikuuri, jota on nyt jatkettu pidempään. Suuta on myös huuhdeltu päivittäin. Ongelmana on ollut nyt lämpö, jota on ollut vaihtelevasti aina 39,5 asteeseen asti. Viikon lämmöt ovat pyörineen 39 asteen paremmalla puolella, vaikka onkin välillä laskenut hieman alemmaksi. Suu näyttää kuitenkin todella hyvältä, joten kuumeilun syy on ollut kysymysmerkki.

Hevosen lisäksi allekirjoittaneen koira meni ja söi kamerakalustoni aika mielenkiintoiseen kuntoon. Lisäksi muistikortti meni hajalle ja olin ilman kameraa yli viikon. Sain kuitenkin hankittua uuden kortin näin alkajaisiksi, mutta kameran simahtaminenkaan lopullisesti ei ole enää kovin kaukana.

Lahjalle kuuluu ihan hyvää. Se on saanut yhden tarhakaverin lisää samanvärisestä hieman pienemmästä aikuisesta ponista. Muuten Lahja on ollut aika tyhjänpanttina jonkun aikaa, sillä olen käynyt tallilla hoitamassa pääasiassa Lordia. Se aiheuttaakin tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia, joiden tulo ei kyllä lopu, ennenkuin varsa alkaa oikeasti mennä parempaan suuntaan. Pitkään jatkunut kuumeilukaan ei kuitenkaan tee tuon ikäiselle hyvää ja kielii kuitenkin jostain. Sitä ei tiedä kuitenkaan mistä ja viikon päivät neulatyynynä ollut Lordi joutuu vielä lisätutkimuksiin, jos sen olo ei tunnu parantuvan. Seuraaviin kuulumisiin siis!


perjantai 2. tammikuuta 2015

Orimies lekurilla



Lordi kävi tänään vierailemassa eläintohtorilla. Sille oli kyllä ihan pätevä syykin, sillä poni oli mystisestä syystä saanut alaleukansa aika mielenkiintoiseen kuntoon. Ulospäin mitään ihmeellistä ei näkynyt, mutta kun erehdyin eilen vilkaisemaan varsan suuhun, oli siellä muutama hammas muutamassa osassa. Tänään saatiin vierailtua klinikalla, sillä suu oli kuvattava.

Ensinnäkin se matka oli aika mielenkiintoinen kokemus. Lordi on matkustanut ennenkin, mutta rekassa, joten edessä oleva puomi oli uusi juttu, vaikka toki trailerissa muuten on käytykin toistakymmentä kertaa. Meni kymmenen minuuttia, kun oripoika oli niskat jumissa ja etujalat puomilla, siitä toiset kymmenen, niin tyyppi oli heittänyt etupuomin ympäri ja oli takapuoli vastassa. Jouduttiin keskellä nelostietä avaamaan siltakin, että tuon sai takaisin paikoilleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna se etuosan tukkiminen jollain olisi ollut ehkä ihan kannattavaa, koska tää ei tän osalta kyllä ollut ihan samaa mieltä kuljetuksesta, kuin Lahja. Paluumatka meni jo sitten hyvin.

Klinikalla ensimmäiseksi poniin tuikattiin vähän rauhoittavaa ja tuolta menikin jalat aika äkkiä solmuun. Naamavärkkiä käytettiin röntgenissä ja sieltä paljastui ilkeän näköisten hampaiden lisäksi leukaluusta pari halkeamaa. Niitä täytyi vähän tukea ja kylmästi poralla vedettiin leukaluuhun muutama reikä ja kursittiin jollain rautalangan tapaisella leukaa vähän kasaan. Lisäksi ylimääräisiä hampaanpaloja vähän poistettiin ja suuta siistittiin. Parin kolmen viikon päästä suuhun kuulumattomat viritykset käydään poistattamassa ja sitä ennen käskynä on huuhdella turpavärkki päivittäin. Lisäksi tietty antibioottikuurin tuo sai, mutta ei sentään tämän pahempaa! Pitäisi kaiken parantua ihan ongelmitta. Pysyvät hampaat sitten joskus saattaa kasvaa vähän vinksalleen tai jäädä tyngäksi alhaalta, mutta sillä ei nyt hevosen elämisen kannalta onneksi niin suurta merkitystä ole.

Oli ne nyt aika monessa kappaleessa ihan oikeasti.



Poni pää jumissa.

Operoitu hammaskalusto.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuotena 2014 olen kirjoittanut teille kokonaiset 209 postausta ja vierailijoita blogissa kävi noin 350 000. Viime vuosi keräsikin kävijöitä enemmän kuin edellisenä kahtena vuotena yhteensä. Lukijoita tuli lisää suurinpiirtein kolmesataa ja nyt teitä on jo 1119 kappaletta!

VUODEN MIELEENPAINUVIMMAT
Lordin syntymä 20.5
♠ Lahjan ajo-opetus
♠ Alkukesän ihanuus lämpimine päivineen
♠ Varsojen temppukoulu; istumaan oppiminen


LISTAN POHJALLA
♠ Muutto, josta ei tullutkaan loppujen lopuksi hauskaa
♠ Lillan myynti

Tämän vuoden viimeiset päivät ovat käsillä ja vuosi on ollut tapahtumarikas kokonaisuudessaan. On tapahtunut paljon positiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Alkuvuodesta meiltä löytyi vielä Lahjan kaverina ollut hoitovarsa, ehkä muistatte Lolan?


Toukokuussa syntyi Lordi, jota myös noin 300 lukijaa seurasi suorana lähetyksenä. Lähetystä on moni katsonut myös jälkeenpäin bambuserista. Silloin minulla oli vielä Lillakin, joka pääsi pikkuhiljaa takaisin liikkumaan varsomisen jälkeen enemmän. Kesällä hevosten kanssa tuli paljon vietettyä aikaa pihassa ja käytyä uimassa omassa rannassa.


Syksyä kohden kävi vähän miten kävi ja alkoi alamäki, joka sitkeästi koittaa jatkua vieläkin. Olen aina ollut ihminen, jonka elämä on hevoset ja kaikista eniten rakastan nyhrätä niiden kanssa ihan omassa rauhassa joka päivä omassa pihassa. Kaikenlainen järjestely ja nikkarointi oman mielen mukaan - jos siihen liittyy hevoset - on aina ollut mieleeni ja kun hevoset muuttivat hoitotalliin, tiesi se sen loppua.

Viimeisiä kuvia, kun hevoset olivat kotona.

Lopulta päädyin myymään Lillan. Se oli ehkä elämäni raskaimpia päätöksiä ja vaihtoehtoja punnittiin monesti suuntaan ja toiseen. Siinä tilanteessa se kuitenkin alkoi tuntua parhaimmalta ratkaisulta ja kolmen vuoden jälkeen tiemme Lillan kanssa erosivat marraskuussa.


Tulevaisuus on täysin avoin. Minulla on suunnitelmia, haaveita ja toiveita sen suhteen, mutta aika näyttää, missä mennään ensi vuoden lopussa. Tänä vuonna loppuvuoden raadollisuus meinasi pilata alkuvuoden ihanuuden ja toivon ensi vuonna käyvän toisinpäin.

Ensi vuoden toiveena olisi saada hevoset jälleen omaan pihaan omaan hoitoon. Pidän siitä vastuusta, joita hevosen omistamisesta tulee. Vasta silloin, kun ne hoitaa kokonaan itse, voin sanoa, että tunnen omistavani hevosen. Sitä paikkaa nyt vain ei ole, enkä minä mitään muuta yhtä kovasti toivo, kuin sen löytymistä.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014