sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesä kohdillaan

Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko saa eläimet tuskaiseksi, joten nyt jos joskus on erityisen tärkeää, että niillä on varjoa ja vettä. Kuten ennenkin olen huomannut, talvisin hevoset eivät välitä katoksesta tai pihatosta mitään, mutta lämpimillä keleillä kesäisin ne viettävät siellä suurimman osan ajastaan. Kuuma on tuollaisille karvaturilaille pahempaa kuin kylmyys.

Hevosten oloa on koitettu helpottaa huuhtelemalla niitä välillä vedellä. Ne ovat tykänneet olla metsätarhassakin, sillä vaikka siellä ei ole pihattokatosta, siellä on paljon puita ja viileämpää. Lyylikin läähättää jatkuvasti kuumuuttaan, eikä jaksa touhuta samalla tavalla kuin kylmemmillä keleillä. Sen kanssa ei ole käyty niin pitkillä lenkeilläkään nyt - ties vaikka kuolisi lämpöhalvaukseen matkalla. Myöhään iltaisin on sitten mukavampi itsekkin lähteä touhuamaan hevosten ja Lyylin kanssa, kun pihalla viihtyy pidempään. Silloin on kaverina sata hyttystä, mutta kun pitää vauhdin yllä, ei ne perässä pysy.

Kaikista huolimatta kesä on ihanaa aikaa, eikä talven jäätävää kylmyyttä ole ikävä! Kaikista parasta on, kun saa juoksennella ulos ja sisälle ilman kamalan vaatevuoren pukemista ja riisumista. Vesikin on lämmintä ja vesipeto Lyyli juoksee uimaan ensimmäisenä lätäkön nähtyään. Tässä postauksessa saattekin vuorostaan Lyylin kuvia - niitä kun aina välillä toivotaan!



Lyyli näyttää mallia, miten järveen kuuluu mennä!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Operaatio pese poni vol. 3287

Kesä on siitä kivaa aikaa, että aina tilaisuuden tullen voi ottaa vesiletkun esille ja pestä ponit. Palkintona siitä maassa ei ole valkoista puuterilunta, eli seuraavana päivänä saat huomata tehneesi turhaa työtä. Mikäs hevosesta mukavampaa, kuin möyriä maassa saadakseen itselleen savikuorrutuksen ja luonnon oman suojan ötököitä vastaan.

Tämä sama rutiiniksi kesäisin muodostunut operaatio tapahtui tänään jo kolmatta kertaa viikon sisään ja aina sitä likaa löytyy yhtä paljon. Myönnetään kuitenkin, ekalla pesukerralla talven jälkeen sai kyllä kaivella möhniä hartaudella karvojen seasta. Ja se likavesi ei loppunut koskaan! Kun karvanjuuri on puhtaampi ja pesee hevosen säännöllisemmin kesällä, pääsee sitä vähän vähemmällä työlläkin, eikä tarvitse enää tuhrata kolmea tuntia yhden hevosen pesuun. Ja pestävähän on, koska perfektionisti ei kestä likaisia hevosia katsella!

Uusi innostus hevosia kohtaan on tullut muuton myötä, kun ne sai keväällä jälleen kotipihaan ja paikat alkavat olla kunnossa. Niiden kanssa vierähtää helposti vaikka koko päivä. Lordiakin on jo kova ikävä ja tekisi mieli hakea se kotiin laitumelta nyt heti. Sillä on kuitenkin paljon kavereita ja iso laidun syötävänä, eikä matkaakaan poikaa katsomaan ole kuin kymmenisen kilometriä. Olkoon siellä ihan rauhassa, kyllä sen kotiin saa! Ja ainahan täältä voi autolla hurautella pientä miestä katsomaankin, kun matka ei niin hurja ole. Viime kerralla kävin katsomassa vähän kavioidenkin kuntoa, harjailemassa ja ötökkämyrkkyä laittamassa. Seurallisia ne on kaikki siellä, kun jokaisen nenä on heti harjakassia tutkimassa. Syksyllä Lordiakin odottaa jo ajo-opetus, hurjan nopeasti nuo hevoslapset kasvavat!

Lahja kuivattelemassa pesun jälkeen.

Kipparikin sai vähän viilennystä ainakin, vaikka vuohistupsut ja jouhivarustus jäi tällä kertaa pesemättä.


Televisiosta tullut keskiviikkoinen Kultainen ja Hopeinen harmonikka löytyy nyt myös nettiarkistosta. Jos joltakulta jäi katsominen väliin, mutta vähänkin kiinnostaa, niin tässä se olisi! Minä soitan Kultaisessa harmonikassa kummallakin kierroksella neljäntenä, joten siitä vain pällistelemään.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ratsu-Lahja

Kuinka moni erehtyi katsomaan Kultaisen harmonikan televisiolähetystä? Pottina sieltä ei tullut tällä kertaa kuin yleisöäänestyksen voitto, joka sekin sinällään hyvin arvokas palkinto on. Kun kansa arvostaa, tietää olevansa oikealla tiellä ja viiden tuomarin - vaikkakin osaavan sellaisen - päätös sijoituksista on vain pisara meressä. Vaikka voittoa ei tullutkaan, kansan äänet merkitsevät minulle vielä enemmän. Ja yksi kokemus lisää, soittaminen suorassa lähetyksessä televisiossa oli aivan huikeaa.

Lahja on tutustunut valjaiden sijaan satulaan, vaikka ratsukoulutus häämöttääkin vielä kaukana tulevaisuudessa. Lapsi se on vieläkin, vaikka muuttunut onkin kovasti pikkuvarsa-ajasta. Siitä tulee varmasti näppärä peli helpoille kouluradoille ja yleensäkkin ratsuksi, kun on tottunut pienestä pitäen kaikkeen. Maastakäsin harjoitellut väistöt, peruutukset sun muut helpottavat ratsutuksen aloittamista huomattavasti. Kun Lahja tietää jo, mistä peruutetaan, käännytään ja väistetään, sisäistää se sen varmasti nopeasti selästäkäsinkin. Olen alkanut ns. ohjasajamaan myös niin, että seison aivan hevosen vierellä, jolloin voin ohjata sitä lähempää, kuin valmistella jo ratsuna toimimista. Valmistautumista siihen on tietenkin kaikki - jo ajo-opetus on hyvä plussa ennen selkään könyämistä. Vaikka pitkältä ajalta tuntuukin, jo varmasti ensi vuonna tähän aikaan ollaan päästy perusasioihin tutustumaan selästä käsin!

Olen iloinen siitä, että Lahja on kasvanut vähän isommaksi kuin Lilla. Sillä säkää oli vain 140 senttiä, kun Lahjalta sitä löytyy jo nyt yli 145 senttiä. Samoin selässä on leveyttä tuplasti (tiedä sitten, onko se enää niin hyvä asia ratsastajan kannalta ajatuksena, lonkat varmasti kiittää...) ja sopivaa satulaa saa etsitä varmasti hartaudella. Lyhyt, leveä ja säätön selkä on tuskastuttava satulansovittajan unelma. Kuvissa Lahjalla on päällä halpa joustorunkoinen koulusatula, joka ehkä ensi vuonna saa toimia ponin ensisatulana, sillä se muotoutuu jonkin verran hevosen selkään, on lyhyt ja tarpeeksi leveä. Ihana satularumba tulee varmasti kuitenkin taas olemaan edessä, mutta ei murehdita sitä vielä, siihen on pitkä aika!


Tämän näköisellä ratsulla sitä kelpaisi kylillä ratsastella!

Muistatteko miltä Lahja näytti vuosi sitten? Tämän jälkeen sille on tullut häntää, korkeutta, läskiä, massaa ja enemmän aikuismaisuutta, vaikka ihan lapsonen se on vieläkin.

Kyllä satulan kanssa kelpaa poseerata!


"Mä oon niin aikuinen!" - Lahja


Uuvuttavien kuvausten jälkeen kelpasi tallin käytävällä olevat heinät!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Takaisin kotona

Blogin puolella on ollut vähän hiljaista viime aikoina. Se johtuu siitä, että olin ihan vierailla mailla viikon verran, nimittäin Norjassa. Oli muuten hienot maisemat ja ihanat tiet ajella! Siellä jos oli mutkamerkki ja ajosuositus 40km/h, sitä oikeasti kannatti totella ja hidastaa ehkä vähän enemmänkin. Meinaan kaiteettomat tiet ja monenkymmenen metrin pudotus rotkosta mereen ei ihan houkuttanut. Ajokilometrejä tuli 3400, mutta reissu oli kertakaikkiaan ihana! Käytiin Nordkappissa asti, eli Euroopan maantieteellisesti pohjoisimmassa paikassa.

Tämäkin kuva on otettu tieltä.


Siinä on mutka - Norjassa se tarkoittaa oikeasti mutkaa.

Nordkapp



Tämä vielä Suomen puolelta ja kyllä, siellä on lunta kesäkuussa.

Kiirettä pitää vähän muutenkin, sillä olen jälleen menossa Kultaisen harmonikan finaaliin. Se tuleekin televisiosta ulos ensi viikon keskiviikkona suorana lähetyksenä AlfaTV:ltä kuuden aikaan illalla. Sitä ennen onkin paljon asioita hoidettavana, mutta ponit ovat saaneet silti osansa!

Kipparin kanssa on jatkettu ohjasajon merkeissä ja se sujuu siltä jo aika hyvin. Myös herran kaviot saivat manikyyriä jo toistamiseen ja sillä on oikeasti jo aika isot tossut verrattuna Lahjan käppänöihin. Ponien pihattoaitakin oli saanut kyytiä Norjan reissun aikana. Takaisi tullessa sai hieraista silmiään, sillä se oli kasvattanut kokoa ainakin neljäsosalla äidin toimesta.

Lahjalle on harkinnassa edelleen kengät, sillä lenkkeilystä ei meinaa oikein tulla mitään toisen aristellessa sorateillä. Ponin kanssa käytiinkin pienellä kärryttelyllä pari päivää sitten pitkästä aikaa, kun kaviot ovat saaneet seinämiä vähän takaisin. Se ei kuitenkaan näytä auttavan, sillä kivet tuntuvat kavionpohjissa epämiellyttäviltä, vaikka varsinaisesta ontumisesta ei voi puhua. Ei ole kiva kuitenkaan lenkittää ponia, joka jännittää joka lihastaan ravatessaan, ettei astuisi kivien päälle. Taitavat kengät eksyä kavioihin asti joku päivä.


Lahjaa ei hattu lenkin ajaksi kiinnostanut - kestäähän korviin lentävät pörriäiset nyt paljon paremmin, kuin häpeän määrän kilometrin päähän näkyvästä korvahupusta.



Kippari töidenteon parissa.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kesäloma on lomaa varten


Lahja ja Kippari ovat oikein hyvin viihtyneet pihatossa yhdessä. Ne aina aamuisin nukkuvat mielellään pitkään röhnöttäen vierekkäin pihaton perällä. Päivisin ne kulkevat kiinni toisissaan tonkien maasta kaikki syömiseksi kelpaava. Ne ovat saaneet toimia myös takapihan ruohonleikkurina ja siellä onkin niille pieni siirrettävä kesätarha tehtynä.

Lahja on saanut pitää taukoa työnteosta nyt ihan urakalla, sillä sen kaviot ovat kuluneet aika vauhdilla kevään mittaan. Harkitsin sille jo kenkienkin laittoa, kun alkoi uhkaavasti kavioaines huveta. Nyt kaviot ovat näyttäneet vähän jo paremmilta, mutta kenkäuhkaus pysyy voimassa, mikäli ne tuntuvat vain pienentyvän kulutuksessa.

Kippari sen sijaan on totutellut aikuisten elämään ohjasajon merkeissä useampaankin otteeseen. Vielä jonkun verran on luvassa samaa herkkua, ennenkuin siirrytään kärryjen puolelle. Pääsee Kipparikin tekemään pientä lenkkiä sitten aina välillä. Tulee vaihtelua päiviin, kun käy vähän maisemia katselemassa! Ei ole ollut yhtä lomailua tämän pojan elämä, toisin kuin Lahjan ja Lordin tällä hetkellä. Tosin pääsee Lahjakin kohta takaisin lenkeille, ettei liikaa jää lomavaihde päälle. Ei mene tasan nallekarkit, varmasti mieluusti vaihtaisivat osaa Lordin kanssa, joka saa lomailla koko kesän! Onhan tuota elomassaakin Lahjalle vähän kertynyt, vaikka tuo ei syö suurinpiirtein heinän lisäksi juuri mitään. Lihoo jo kun näkee ruokaa, joten pieni työnteko on varmasti ihan paikallaan.

Lordi on viihtynyt vallan mainiosti preeriallaan kavereidensa kera. Kävin sitä yksi päivä moikkaamassa mukana ötökkämyrkyt ja kavioraspit, mutta ei se pirulainen halunnut tulla edes tervehtimään. Olkoon siellä, hauskaahan sillä varmasti on ja hyvä niin! Käydään sitten joku toinen kerta hoitamassa ötökänsyömiä ja katsomassa, onko kaviot kunnossa.

Sanoisinko, että se saattaa olla hieman tukevahko.

Ponit päikkärillä.


"Mutta kun minä viihdyn täällä ihan hyvin, en oo tulossa sinne!"

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Poikien juttuja

Lordin elämässä kävi mullistava muutos, sillä se joutui aivan jonnekkin muualle kuin kotipihaan. Hehtaarien kokoinen maapläntti täynnä syötävää kera monen heppakaverin sai pienen pojan pään vähän sekaisin - rääpäle pääsi muiden nuorten orien kanssa samalle kesälaitumelle! Jysähti totuus vähän liiankin lujaa liian suuren egon omistavaan Lordiin ja kummasti siitä tuntui tulevan nöyrää poikaa heti kun lauma vähän isompia kaviokkaita juoksi ympärillä. Fiksuna miehenä Lordi vieläpä lähti heti alkujaan juoksemaan laitumen toisene päähän, kun koko muu lauma laukkasi aivan eri suuntaan.

Kipparin iholle ensimmäisenä tunkeutuneena ei tällä kertaa enää uskallettukkaan ihan niin radikaalisti mennä tekemään tuttavuutta, vaan odotettiin mieluummin, että joku muu tulee katsomaan. Lordille oltiin kuitenkin oikein ystävällisen oloisia ja hieman vanhempi orikin tyytyi vain vähän haistelemaan ja syömään pienemmän kaverinsa kanssa vierekkäin. Jos tuosta sen kanssa tulee best friends 4-ever, niin mitä lie tulee takaisin - itseään vielä kaksi vuotta vanhemmaksi ja isommaksi luuleva pieni käppänä tai jotain.

Lahjan elämä muuttui tietenkin heti paljon paremmaksi, sillä se pääsi samaan pihattoon Kipparin kanssa. Tuolla ne nukkuvat, leikkivät, syövät ja painivat yhdessä. Kipparikin tuntuu olevan paljon läheisempi tyttökaverinsa kanssa, se kun on vähän vähemmän päälle tunkevaa sorttia ja on samanikäinenkin. Hauska seurata, kun toiset nuokkuvat päät sylikkäin päivät pitkät ja kulkevat kylki kyljessä syöden saasta heinätupsusta!

Lordi sai houkuttelevan kukkaseppeleen päällensä, jota ei sen harmiksi saanut syödä. Ja omistajan harmiksi kädet olivat kolme päivää täynnä voikukkaa... ihanaa.

Lordi sai myös pesun ennen laitumelle lähtöään!

Kipparikin on vielä pitänyt itsensä ainakin melkein hevosen näköisenä pesun jälkeen, vaikka ahkerasti lantakasoissa nukkuukin.


Lordi joutui suureen isoon maailmaan!

Ensiksi juostiin kuin hullu

Kunnes tahti vähän rauhoittui

Ja uskalsi mennä tutustumaan heppakavereihin!

Lordi pinkoi karkuun tätä hieman liian tuttavallista varsakaveria.

Vähän isompi mieskin kävi tekemässä tuttavuutta - ja taisi Lordi tajuta olevansa koko lauman pienikokoisin.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sinä siivoat, me sotketaan!

Tavanomaisen ajon lisäksi Lahja auttoi tänään siirtämään isoa heinäpaalia, tosin vain jäljellä olevaa puolikasta. Hepoille tuli lisää heinää pikkupaaleissa, joten ison paalin jämät joutivat poikien pihattoon. Yksin sitä ei siirtänyt ilveelläkään, joten Lahja pääsi valjaiden eteen ja paali pressun päälle. Narut vaan kiinni pressuun ja valjaisiin, niin ei mennyt kuin puoli minuuttia, kun paali oli jo pihaton edessä. Kätevä poni!

Lahja ja sottapytty Kippari joutuivat pesusoikkoon yksi päivä. Lahja on vieläkin suhtkoht puhdas, mutta Kippari tuntuu olevan puhtaudesta toista mieltä - ne poikien kesken kilpaa sotkevat pihattoakin sitä vauhtia, että tulee kiire siivota sotkuja pois. Pihalla onkin sitten ihan siistiä, mutta sisätiloissa, joka on tarkoitettu lepäämistä varten, on paljon hauskempi sotkea ja sitten nukkua päällä. Lordikin pitäisi vielä pestä, saisi talvikarvan rippeetkin pois samalla.

Kippari on saanut asettua muutaman kerran myös ohjien väliin. Sen kanssa on harjoiteltu ohjasajoa jonkun verran ja tänään perässä kävi kärrytkin. Vähän aikaa kun me reenataan, niin kohta on toinen kätevä ajoponi jo pihassa!

Läskin ponin mielipide urheilusta




Tulevan kätevän ajoponi numero kakkosen hurjat treenit

Nyt on pojille vähäksi aikaa heinää!